Olet täällä

Koe Vaasa

Historia

Vaasan kaupungintalo rakennettiin vuosina 1879-1883 ruotsalaisen arkkitehdin Magnus Isaeuksen (1841-1890) piirustusten mukaan. Kirkon länsipuolelle v. 1864 valmistunut raatihuone, jonka arkkitehti Carl Axel Setterberg oli piirtänyt, oli 1872 myyty valtiolle koulutaloksi.

Kaupungintalo

Kaupunki velvoitettiin viiden vuoden kuluessa rakentamaan uusi raatihuone. Tontiksi osoitettiin asemakaavassa koululle varattu tontti kirkon itäpuolella. Rakentamisaikaan jouduttiin kahdesti anomaan jatkoa piirustusten viivästymisen vuoksi.

Kaupunginvaltuuston rakennuspäätös on vuodelta 1875. Talon rakennustyöt päästiin aloittamaan vasta 1879, sillä hanketta pitkitti kaupunkilaisten päätöstä vastustava valitus: “Kaupungin kunnallishallinnon tehtävä on kaupungin järjestystä ja taloudenpitoa koskevien asioiden hoito, joihin juhlahuoneiston hankkiminen ei kuulu.” Senaatti hyväksyi kuitenkin kaupunginvaltuuston rakennussuunnitelmat juhlasaleineen.

Rakennusmateriaalit

Talo rakennettiin Gerbyssä ja Tölbyssä valmistetusta tiilestä. Katto ja välilattiat ovat puusta, jopa 60 cm vahvoista palkeista. Julkisivun kattolistaa koristaa 26 prässätystä sinkistä tehtyä lehtiornamenttia. Myös ovien listat, rusetit ja ruusukkeet sekä leijonanpäät ovat pronssattua sinkkiä. Pääporras on valurautaa ja askelmat Bornholmin kalkkikiveä. Portaikkoa kannattaa neljä valurautaista pilaria. Neljä koristeellista, Joseph Lejan liikkeestä Tukholmasta hankittua valaisinta on portaikossa pylväiden päässä. Alkuperäinen fotogen-valaistus vaihdettiin sähköön vuonna 1893.

Lämmitystekniikka

Jo piirustuksia tilattaessa korostettiin tehokkaan lämmityslaitteiston tärkeyttä. Kaupungintalo varustettiin höyrykaakeliuunein. Juhlasali ja suurimmat huoneet lämmitettiin lämpimällä ilmalla.

Kellarissa olevista kahdesta lämminilmahuoneesta purkautui lämmitetty ilma juhlasalin seinissä olevien kaltereiden läpi. Lattian rajassa olevista aukoista ilma palautui uudelleen lämmitettäväksi. Ulos menevä ilma poistui katossa olevien kalterien ja säätöpellein varustettujen valaisinaukkojen kautta vesikaton yläpuolelle kohoaviin peltirumpuihin.

Tästä syystä juhlasalin parkettilattia on muiden huoneiden lattiatasoa puoli jalkaa (1 jalka = 0,296 m) alempana. Ilmanpoistoventtiilit ja rummut olivat tämän reunuksen alla. Lämmitys on muutettu tavanomaiseksi keskuslämmitykseksi mutta juhlasalin parkettilattian korjauksen yhteydessä 1953 säilytettiin kuitenkin korokereunus ennallaan.

Juhlakerroksen sisustus

Juhlakerroksen sisustus tilattiin Tukholmasta Joseph Lejan liikkeestä. Suuri kattokruunu, jossa on 60 valopistettä, on kullattua pronssia ja kristallia. Pienemmissä kruunuissa on 42 lamppua ja 12:ssa lampetissa 8 lamppua. Juhlakerroksen pohjoispäässä olevat ns. naisten salongit (nykyisin taiteilijalämpiöt) sisustettiin tyylikalustein, joista vain joitakin yksittäisiä huonekaluja on jäljellä. Kalustuksessa pyrittiin hillittyyn yksinkertaisuuteen ja säästäväisyyteen erityisesti toimistotilojen osalta.

kaupungintaloKuvio640x427.jpg

 

Maalaustyöt

Ensimmäisen maalaustyön suoritti vaasalainen maalarimestari Daniel Pettersson liimavärein ja kaavainta käyttäen. Talo oli viritetty sinivihreään ja harmaaseen.

Uusi koristelusuunnitelma tilattiin vuonna 1896 maan etevimmältä ammattimieheltä, helsinkiläiseltä Salomo Wuoriolta. Kahdessa kuukaudessa hänen taitavat maalarinsa koristivat juhlakerroksen. Koristemaalaukset entistettiin vuosina 1956-57. Työn suoritti lahtelainen maalarimestari A. Lyytikäinen ja kisälli Martti Björnström.

Porrashuoneen korkeustuntua on lisätty perspektiiviharhalla. Juhlasalin kattoa kiertää 14 vertauskuvallista naishahmoa. Eräiden taiteita ja tieteitä edustavien neitojen tunnusmerkit poikkeavat perinteellisestä.Etuseinällä vasemmalla on Laulu, Seppelöity Vaasa ja Soitinmusiikki. Ikkunaseinällä ovat tanssin runotar Terpsikhore, Viljava maakunta, Rauha eli Pax ja viimeisenä huvinäytelmän runotar Thalia. Takaseinällä ikkunan puolella Kauppa ja merenkulku, keskellä Tiede tai Valo sekä Teollisuus.

Oviseinällä ovat edestä Kirjallisuus tai historian runotar Klio, Kuvanveisto ja Maalaustaiteet. Mutta lieneekö viimeinen punaisen ruusun taittanut kaunotar itse taiteilijan muusa? Ravintola eli pompeijilaishuone on saanut nimensä seinien koristelutyylistä. Bakkus tervehtii kävijää istuen viinitynnyrinsä päällä. Vastapäiseen seinään on maalattu kaksi viehättävää naista, toinen nostaa viinilasia, toinen rypäleterttua huulilleen.

Juhlakerroksen käyttöönotto

Kaupungintalon juhlakerros otettiin käyttöön jo ennen talon lopputarkastusta. Vaasan radan vihkimisjuhlallisuudet vietettiin uudessa kaupungintalossa 29.9.1883. Helsingistä saapui 160 kutsuvierasta juhlajunalla kenraalikuvernööri kreivi Feodor Heidenin johdolla. Vieraat isäntineen saivat illan kuluessa kokea juhlasalin erinomaisen akustiikan. Sitä kiittävät myös tämän päivän kapellimestarit. Vaasan kaupungintalon juhlasali ja Turun vanhan Akatemian juhlasali ovat maamme parhaiten soivat pienehköt konserttisalit.

Kaupungintalossa toimineita virastoja, toimielimiä ja laitoksia

Monet eri laitokset, virastot ja toimielimet ovat vuosien kuluessa toimineet kaupungintalon tiloissa. Ainoastaan juhlasali on paria hyvin lyhyttä poikkeusta lukuun ottamatta palvellut alkuperäistä tarkoitustaan. Vuonna 1918 juhlasali oli lyhyen aikaa sotilaiden majoitustilana. Talvella 1939-1940 saksalaisen sotilassairaalan majaillessa juhlakerroksessa myös juhlasalia käytettiin jonkin aikaa makuusalina.

Kaupunginvaltuusto kokoontui nykyisessä peilisalissa vuoteen 1930 saakka, kunnes se muutti nykyiseen hallintotaloon. Istuntojen väliaikoina tilat olivat Vaasan lehti- ja seuraklubin käytössä. Seuraklubi ravintoloineen muodosti kaupungin henkisen keskuksen ja kokoontumispaikan konserttien ja erilaisten juhlatilaisuuksin yhteydessä. Juhlakerrokseen rakennettiin ns. pieni juhlasali nykyisen peilisalin tiloihin v. 1936. Näissä tiloissa toimi vuosina 1939-1953 tulo- ja omaisuusverolautakunta sekä kansanhuolto.

Juhlakerroksen luoteiskulmassa, nykyisen vaatesäilytyksen kohdalla, toimivat maistraatti ja raastuvanoikeus. Vuonna 1922 ne muuttivat rakennuksen eteläpäähän toiseen kerrokseen. Alkuvuosina huoneet olivat merikoulun käytössä ja vuosina 1897-1922 kaupunginvaltuuston kokoustiloina. Kaupungin elinkeinotoimisto toimi samoissa tiloissa vuosina 1997-2003 ja vuodenvaihteesta 2004 alkaen siellä on ollut kaupungin ympäristöosasto.

Nykyinen kamarimusiikkisali kaupungintalon toisessa kerroksessa oli tarkoitettu museota varten. Jonkin aikaa siellä säilytettiin Boden-Stenbäckin lintukokoelmaa (nyk. Ostrobotnia Australiksen kokoelma). Myös työväenopistot toimivat näissä tiloissa lukemattomista yhdistyksistä, kuoroista, ompeluseuroista ja kansantajuisista luentosarjoista puhumattakaan.

Kamarimusiikkisalin pohjoispään tilat kuuluivat ensivuosina huutokauppakamarille. Vaasan Säästöpankki toimi huutokauppakamarin takahuoneessa vuoteen 1901.

Yleisradio toimi vuosina 1966-1984 kahdessa kerroksessa talon pohjoispäässä. Näistä pohjakerroksen tilat olivat vuoteen 1915 poliisilaitoksena. Toisessa kerroksessa olevat studio- ja tekniset tilat olivat alunperin kaupungin rahatoimikamarin käytössä vuoteen 1911, jolloin rahatoimikamari muutti Kirkkopuistikko 23:een (vuodesta 1930 lisärakennuksen valmistumisen jälkeen Hallintotalo). Kaupunginkirjaston lainaustilat olivat pohjoispään toisessa kerroksessa vuodesta 1911 kirjastotalon valmistumiseen 1936 saakka.

Kun Yleisradiolle valmistui omat toimitilat Palosaarelle, muutti Kuula-opisto kaupungintalolta vapautuviin tiloihin vuosiksi 1985-1997. Kuula-opiston siirryttyä Opisto-talolle (Sepänkyläntie 4) kaupungintalon toisen kerroksen pohjoispäätyyn muutti kulttuuritoimisto. Vaasan kaupunginorkesterin harjoitushuoneita sijoitettiin sekä ensimmäiseen että toiseen kerrokseen.

Pohjakerroksessa on vuodesta 1966 ollut kaupungin taidehalli entisissä palolaitoksen tiloissa. Korjaustöiden yhteydessä tiilistä muurattu holvattu katto hiekkapuhallettiin puhtaaksi. Kaupungin matkailutoimistonakin toimineet tilat kuuluivat aiemmin palolaitokselle, joka muutti vuonna 1964 Sepänkyläntien varteen valmistuneisiin uusiin tiloihin. Kaupungintalon itäpuolella ollut puinen tallirakennus purettiin vuonna 1928, kun palokunnan viimeinen hevonen myytiin.

Senaatti

30.1.1918 lähtien maaherran talossa istunut Senaatti muutti 16.3.1918 kaupungintaloon, kaupunginvaltuuston istuntosaliin. Kanslia oli museosalissa ja konekirjoittajat työskentelivät kaupunginkirjaston lainaussalissa. Kirjasto oli tilapäisesti suljettu. Senaatissa toimivat senaattorit Juhani Arajärvi, Jalmar Castrén, Alexander Frey, E.Y. Pehkonen ja Heikki Renvall puheenjohtajanaan Pehr Evind Svinhufvud. Muita virkamiehiä kuului senaatin alaisuuteen 26. Käytännöllisesti katsoen koko keskikerros oli senaatin käytössä. Kaupunginvaltuusto piti kokouksensa tuolloin merikoulun tiloissa Kirkkopuistikko 23:ssa.

Koko kevään 1918 oli kaupungintalossa oleva seuraklubi tapahtumien keskuksena. Maahamme saapuneet ulkomaiset diplomaatit ja lehtimiehet, hallituksen jäsenet ja Vaasaan muuttaneiden virastojen virkamiehet, upseerit ja siviilit kokoontuivat seuraklubissa virallisesti ja epävirallisesti ravintoloitsija Hugo Boijn toimiessa isäntänä.

Senaatti siirtyi Helsinkiin 3.5.1918. Kiitokseksi kaupungille senaatti oikeutti viimeisessä kaupungintalossa pitämässään istunnossa annetulla julistuksella Vaasan liittämään vaakunaansa vapaudenristin.

Vapaudenristi, itsenäisen Suomen vanhin kunniamerkki perustettiin marsalkka Mannerheimin esityksessä Vaasan senaatin julistuksella 4.3.1918. Mitalin on piirtänyt taiteilija Akseli Gallen-Kallela.

Korjaukset

Suurimmat korjaukset talossa on tehty 1960-luvun alkupuolella. Silloin kunnostettiin tilat taidehallille ja Yleisradiolle. Maistraatti sai lisätiloja, kamarimusiikkisali muotoutui nykyisekseen ja juhlasalin eteistiloja suurennettiin. Peilisalissa otettiin esille vanhat koristemaalaukset ja juhlasalin yhteyteen rakennettiin keittiö.

Julkisivu

Läntisessä julkisivussa olevaan kuuteen pyöreään syvennykseen ei ole hankittu arkkitehdin suunnittelemia muotokuvia kaupungin merkkihenkilöistä. Sopivista henkilöistä ei aikoinaan päästy yksimielisyyteen. Parvekeseinässä olevat marmorilaatatkin saivat tekstinsä vasta kahdenkymmenen komiteavuoden jälkeen vuonna 1903.

Kaupungintalon läntisen julkisivun eteläpäässä on Kaarle IX:n korkokuva, jonka on tehnyt Johan (John) Munsterhjelm (1879-1925). Sen on lahjoittanut Vaasan Höyrymyllä Osakeyhtiön taidevaliokunta 75-vuotispäivänään 12.11.1924. Korkokuvaan liittyy teksti: Carolus IX Rex Urbis Wasa Condita MDCXI.

Julkisivun pohjoispäässä on valtionhoitajien korkokuva. Johan Munsterhjelmin tekemän korkokuvan lahjoitti Vaasan Taideyhdistys 6.12.1924. Korkokuvaan liittyy teksti: Pehr Evind Svinhufvud 18.5.1918-12.12.1918 ja Carl Gustaf Mannerheim 12.12.1918-25.7.1919. Päivämäärät tarkoittavat aikaa, jonka Svinhufvud ja Mannerheim toimivat Suomen valtionhoitajina.

Pääsisäänkäynnin molemmin puolin on kaksi Vaasan lyhtein koristeltua lipputankoa. Ne on saatu lahjoituksena professori Karl Hedmanilta ja hänen puolisoltaan Elin Hedmanilta.

Tarja Hautamäki

Lähteet

Häggkvist, Eira (1983): Vaasan kaupungintalo 100 vuotta.
Lehtikanto, Mirjam (1981): Rakennettiin uusi Vaasa. Kirjoituksia Vaasan asemakaavasta, kaupunkikuvasta ja rakennuksista sekä rakentajista ja suunnittelijoista.