Olet täällä

Vaasan kaupungin varainhankinnan periaatteet

Tietoa kaupungista

Kaupunginvaltuuston hyväksymä 20.2.2017 § 18, astuu voimaan 1.3.2017

1. Yleiset periaatteet
Varainhankinnan periaatteiden tavoitteena on määrittää Vaasan kaupungin varainhankinnan ja siihen liittyvien riskienhallinnan keskeisimmät periaatteet.
Tässä varainhankinnalla tarkoitetaan Vaasan kaupungin korollisen vieraan pääoman hankintaa eli lainarahoitusta.
Vaasan kaupunginvaltuusto päättää lainan ottamista sekä lainan antamista koskevista periaatteista. Lisäksi kaupunginvaltuusto päättää, talousarvion ja suunnitelman hyväksymisen yhteydessä, antolainojen ja vieraan pääoman muutoksista. 
Kaupunginhallitus päättää rahoitukseen liittyvät asiat ja maksuvalmiuden hoitamiseksi tarkoitetun rahoituksen myöntämisestä konserniyhtiöille ja – yhteisöille. Kaupunginhallitus voi siirtää toimivaltaansa edelleen muulle toimielimelle tai viranhaltijalle.
Varainhankinta pyritään toteuttamaan mahdollisimman kustannustehokkaasti kuitenkin niin, että siihen liittyvät riskit tunnistetaan ja ne pyritään pitämään hyväksyttävällä tasolla. Varainhankinnan tavoitteena on turvata Vaasan kaupungin maksuvalmius kaikissa markkinatilanteissa. Riskienhallinnan kannalta keskeistä on korkoriskin, saatavuusriskin ja jälleenrahoitusriskin hallinta. 
Muita varainhankinnan periaatteita:
•    Vaasan kaupunki hankkii rahoituksen peruskaupungille ja liikelaitoksille.
•    Tytäryhteisöt hankkivat pitkäaikaisen rahoituksensa ensisijaisesti rahoittajilta.
•    Tytäryhteisöt voivat hankkia lyhytaikaista rahoitusta kaupungilta (ns. maksuvalmiuslimiitti).
•    Kaupungin rahoitus hoidetaan pääsääntöisesti euromääräisenä. 

 
2. Varainhankinnan vaihtoehdot
Varainhankinta toteutetaan lyhytaikaisella (alle 1 v) ja pitkäaikaisella (yli 1 v) rahoituksella.  
Lyhytaikaisena rahoitusinstrumenttina käytetään kuntatodistuksia, joiden laina-aika on enintään yhden vuoden. Kuntatodistusten osuus voi olla enintään 30 % lainakannasta.
Pitkäaikaisena rahoitusinstrumenttina käytetään koti- ja ulkomaisten rahoitus- ja vakuutuslaitosten velkakirjalainoja, leasing-rahoitusta tai pääomamarkkinoilla liikkeelle laskettuja joukkovelkakirjoja.
Varainhankinnan jälleenrahoitusriskiä voidaan hallita esimerkiksi lainojen erilaisten lyhennysohjelmien ja laina-ajan pituuden valinnoilla. Korkosidonnasta aiheutuvan korkoriskin suojaamiseksi kaupunki voi tehdä suojaussopimuksia. 
Lainat otetaan pääsääntöisesti euromääräisenä ja ainoastaan kaupunginhallituksen erillisellä päätöksellä voidaan lainaa ottaa muussa valuutassa. Mikäli muun valuutan määräisiä lainoja nostetaan, suojataan ne valuuttakurssiriskin osalta.
3. Varainhankinnan riskit ja niiltä suojautuminen
3.1 Varainhankinnan riskit
Varainhankinnan riskit ovat rahan hintaan liittyviä (korkoriski), markkinoiden ja lainsäädännön muutosten aiheuttamia rahan saatavuuteen liittyviä (saatavuusriski) ja erääntyvien lainojen uudelleen rahoittamiseen liittyviä (jälleenrahoitusriski). Rahoitukseen liittyviltä riskeiltä pyritään suojautumaan hajauttamalla rahoitusta mm. laina‐ajan pituuden, lyhennystavan, rahoituslähteen ja korkoperusteen mukaan. Luottokelpoisuudella on myös merkitystä varainhankinnan riskeiltä suojautumisessa.
Korkoriski muodostuu rahan hinnasta (esim. Euriborkorko) ja riskilisästä (marginaali). Korkoriskillä tarkoitetaan korkojen muutosten aiheuttamaa epävarmuutta nettokorkokuluissa. Korkokuluihin vaikuttaa merkittävästi yleinen taloudellinen tilanne. Korollisen velan osalta korkoriskiä ei voida kokonaan eliminoida. Velan määrän ohella keskeisiä korkoriskiasemaan vaikuttava tekijöitä ovat velkojen keskimääräinen korkosidonnaisuusaika ja suojausaste. Korkoriskin hallinnan tavoitteena on korkokustannusten minimointi pitkällä aikavälillä siten, että riskitaso saadaan pidettyä hyväksyttävällä tasolla.
Saatavuusriski muodostuu talous- ja rahamarkkinatilanteen aiheuttamista rahan saatavuusvaihteluista. Huonossa markkinatilanteessa rahoituksen saatavuus voi vaikeutua myös kunnilla. 
Jälleenrahoitusriski liittyy erääntyvään rahoitukseen, joka on rahoitettava vieraalla pääomalla edelleen. Jälleenrahoitusriskillä tarkoitetaan sitä, että rahoitusta ei ole saatavilla riittävästi tai sen hinta on merkittävän korkea johtuen esimerkiksi lainanottajan alentuneesta luottokelpoisuudesta tai rahoitusmarkkinoiden häiriöistä. Lyhytaikainen rahoitus on tavallisesti edullisempaa kuin pitkäaikainen rahoitus, mutta sisältää suuremman jälleenrahoitusriskin. 
3.2 Riskien hallintakeinot
Korkoriskiä hallitaan laina‐aikajakaumalla ja suojauksilla. Laina‐aikajakaumalla tavoitellaan lainojen tasaista erääntymistä, jolloin myös jälleenrahoitusriski pienenee.
Suojauksilla voidaan hallita tai poistaa esimerkiksi korkojen nousun haitallisia vaikutuksia. Vaihtuvakorkoinen laina voidaan suojaussopimuksella (johdannainen) muuttaa esimerkiksi kiinteäkorkoiseksi, jolloin korkokustannusten ennakoitavuus paranee. Suojaussopimus on erillinen sopimus, jolla suojataan yksi tai useampi laina. Ensisijaisesti suojataan kaupungin lainasalkkua kokonaisuutena ns. tasesuojaus. Koska suojaamisesta aiheutuu kustannuksia, toteutetaan suojaukset kustannustehokkaalla suhdannesyklit huomioivalla tavalla.
Saatavuusriski realisoituu pitkäaikaisen rahoituksen hinnan noustessa ja rahoituksen saatavuuden heikentyessä. Saatavuusriskiä hallitaan rahoitusvaihtoehtoja monipuolisesti hyödyntämällä.
Jälleenrahoitusriskiä hallitaan kassasuunnittelulla, laina‐aikoja hajauttamalla ja pidentämällä. Pitkät laina‐ajat lisäävät kassavirtojen ennustettavuutta, mutta nostavat kustannuksia, joten optimaalinen rahoitus rakentuu edullisemmasta lyhytaikaisesta ja kalliimmasta pitkäaikaisesta rahoituksesta. 
Jälleenrahoitusriskiä jää kuitenkin aina avoimeksi, eikä sitä ole taloudellisesti järkevää poistaa kokonaan, sillä pelkästään pitkän rahoituskannan ylläpitäminen on kustannuksiltaan kallista. Avoin jälleenrahoitusriski on pidettävä sellaisella tasolla, joka pystytään hallitsemaan.
3.3 Suojaamisen periaatteet
Rahoituksen korko‐, saatavuus‐ ja jälleenrahoitusriski ovat tasapainoteltavia asioita. Rahoituksen laina-aikajakauman optimaalisella rakenteella turvataan rahoituksen pysyvyys taloudellisesti järkevällä ja tehokkaalla tasolla. Suhdanteiden muuttuessa myös olemassa olevia suojauksia muutetaan tulevaisuuden taloustilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla. Matalasuhdanteessa korot ovat tyypillisesti alhaalla ja korkeasuhdanteessa korot ovat vastaavasti korkealla. Suhdanne‐ ja korkovaihteluiden hyödyntäminen tarkoittaa sitä, että matalasuhdanteessa, jolloin korot ovat alhaalla, tehdään pitkiä kiinteäkorkoisia suojauksia. Noususuhdanteessa siirrytään pitkistä suojauksista korkokattosuojauksiin. Korkeasuhdanteessa vähennetään pitkiä suojauksia ja lisätään korkokattosuojauksia. Laskusuhdanteessa suojausastetta pienennetään ja tehdään vain välttämättömät suojaustoimenpiteet.
Tavoiteltu korkosuojaus vaihtelee matalasuhdanteen 70 prosentista korkeasuhdanteen 40 prosenttiin. Suojatun osuuden osalta tavoitetaso on 50-60 % lainasalkusta (suojatun osuuden määrä vaihtelee noin 40 – 70 %:n välillä). 
3.4 Käytettävät suojausinstrumentit
Varainhankinnan periaatteissa määriteltyjen tavoitteiden ja rajoitteiden mukaisesti kaupunki voi tehdä suojaus-, eli johdannaissopimuksia. Koronvaihtosopimukset, korko-optiot tai näiden yhdistelmät ovat esimerkkejä erilaisista suojaussopimuksista.
Instrumenttivaihtoehtojen valinnassa pyritään ottamaan huomioon myös vastapuoliriski. Johdannaisinstrumenttien vastapuolina käytetään ainoastaan rahoituslaitoksia, joiden pitkän aikavälin luottoluokitus on A (Standard & Poor’s tai Moody’s Investor Service).
Suojausinstrumentin pituus voi olla pidempi kuin suojattavien rahoitus-instrumenttien pituus silloin, kun korkoriskin tiedetään säilyvän esimerkiksi uudelleenrahoittamisen myötä. Suojausinstrumentin pituus voi olla kuitenkin enintään 35 vuotta.

3.5 Korkosidonnaisuusaika
Tavoitteellisella korkosidonnaisuusajalla varmistetaan, että korkoriski on hallinnassa myös pidemmällä tähtäimellä. Lainasalkun keskimääräinen korkosidonnaisuusaika tulee olla vähintään kaksi (2) vuotta. Pidentämällä keskimääräistä korkosidonnaisuusaikaa pystytään vähentämään tulevien korkomenojen heiluntaa ja tuomaan ennustettavuutta. Toisaalta liian pitkään korkosidonnaisuuskiinnitykseen liittyy riski siitä, että korkomenot jäävät markkinakorkojen laskiessa korkealle tasolle.
4. Raportointi
Varainhankinnasta tiedotetaan kolmannesvuosittain kaupunginvaltuustolle ja kaupunginhallitukselle talousraportoinnin yhteydessä.  Katsaus sisältää lainakannan ja muutokset, laina-aikajakauman, lainojen keskikoron, suojaustilanteen, arvion nostettavista lainoista ja markkinakatsauksen. 
5. Voimaantulo
Nämä periaatteet tulevat voimaan kaupunginvaltuuston hyväksymisestä lukien.