Ohita valikko

Tietoa koronaviruksesta

Les illuminations

To 15.4. klo 19.00 Suoratoistokonsertti Vaasan kaupungintalolta.
Konserttitallenne on nähtävissä kahden viikon ajan.

Vaasan kaupunginorkesteri 

Joht. Anna-Maria Helsing | sol. Marjukka Tepponensopraano

 

Jonathan Dove (1959–): Sunshine (2016)

Benjamin Britten (1913–1976): Les Illuminations op. 18 (1939)

1. Fanfare | 2.Villes | 3a. Phrase | 3b. Antique | 4. Royauté | 5. Marine  | 6. Interlude | 7. Being Beauteous | 8. Parade | 9. Départ

Joseph Haydn (1732–1809): Sinfonia nro 92, ”Oxford” (1789)

  1. Adagio – Allegro
  2. Adagio
  3. Menuetto: Allegretto – Trio
  4. Finale: Presto

Anna-Maria Helsing

Viulistitaustainen Anna-Maria Helsing on kerännyt mainetta erityisesti johtavien pohjoismaisten orkesterien ja oopperatalojen kapellimestarina. Keväällä 2020 hän aloitti kautensa BBC Concert Orchestran päävierailijana. Vuosina 2010‒2013 Helsing toimi Oulu Sinfonian ylikapellimestarina, ja oli samalla ensimmäinen ylikapellimestariksi nimitetty nainen Suomessa.

Lyhyen ajan sisällä Helsing on johtanut kaikkia Suomen ja Ruotsin suurimpia orkestereita sekä useita orkestereita muissa Pohjoismaissa, Baltiassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Lisäksi hän on johtanut produktioita Suomen kansallisoopperassa, Tanskan ja Ruotsin kuninkaallisissa oopperoissa, Göteborgin oopperassa ja Tukholman Folkoperanissa.

Tulevalla kaudella Helsing palaa Radion sinfoniaorkesterin, Lontoon Philharmonia-orkesterin, BBC:n filharmonikkojen, BBC Concert Orchestran, Islannin sinfoniaorkesterin ja Göteborgin sinfoniaorkesterin eteen, sekä debytoi Stavangerin sinfoniaorkesterin ja London Sinfoniettan johdossa.

Päätettyään opintonsa Sibelius-Akatemiassa Leif Segerstamin kapellimestariluokalla Helsing sai kutsun osallistua Lontoossa Allianz-säätiön kansainväliseen Conductors’ Academy -koulutukseen, jossa häntä ohjasivat mm. Esa-Pekka Salonen ja Gustavo Dudamel. Vuonna 1999 Helsing voitti ensimmäisen palkinnon Varsovan kansainvälisessä uuden musiikin kilpailussa nuorille taiteilijoille. Hän suoritti viulunsoiton diplomitutkinnon Pietarsaaren konservatoriossa sekä Bydgoszczin musiikkikorkeakoulussa Puolassa ja on osallistunut Jorma Panulan, Vladimir Jurowskin ja John Carewen mestarikursseille.

Erityisen lähellä Helsingin sydäntä ovat modernismi ja nykymusiikki.

Marjukka Tepponen

Tämän hetken eturivin sopraanoihin kuuluva Marjukka Tepponen on valloittanut karismallaan niin yleisön, kuin kriitikotkin suomalaisilla ja kansainvälisillä ooppera-areenoilla.

Hän valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2012 erinomaisin arvosanoin, opettajanaan Marjut Hannula. Tepponen on täydentänyt opintojaan mm. Wienissä professori Hilde Zadekin opissa.

Sopraanon debyytti oopperalavoilla tapahtui Jyväskylän Oopperan La Traviatan Violettana vuonna 2008 ja siitä lähtien hän on ollut vakiovierailija niin maakuntaoopperoissa, Savonlinnan Oopperajuhlilla, kuten Suomen Kansallisoopperassakin. Ulkomaandebyyttinsä Marjukka Tepponen teki Grazin oopperan La Bohémen Mimín roolissa vuonna 2010.

Tepposen tärkeitä ulkomaisia oopperataloja ovat mm. Seattle Opera ja Bregenzer Festspiele. Tepposen merkittävimpiin rooleihin ovat kuuluneet mm. Puccinin La Bohemen Mimí ja Turandotin Líu, Mozartin Cosi fan tutten Fiordiligi ja Tshaikovskin Eugene Oneginin Tatjana.

Tepponen on tunnettu myös ahkerana konsertoijana, niin klassisen kuin kevyemmänkin musiikin saralla. Tepponen on myös levyttänyt useita albumeja ja oopperatallenteita mm. Gounodin Faustin (Naxokselle). Tulevia rooleja Marjukka Tepposen uralla ovat mm. Violetta Valery Savonlinnan Oopperajuhlien La Traviata produktiossa ja Cio Cio San Puccinin Madama Butterfly-oopperassa Grazissa.

Jonathan Dove: Sunshine

Jonathan Dove on Suomessa vähemmän tunnettu, mutta kotimaassaan Britanniassa suosittu ja etabloitunut säveltäjä, jolta on tilattu teoksia muun muassa Glyndebournen oopperajuhlille, BBC:n Proms-sarjaan ja Simon Rattlen johtamalle Lontoon sinfoniaorkesterille. Dove on erityisen tottunut säveltämään ihmisäänelle eri muodoissaan ja hänellä on tuotannossaan jo parikymmentä eri mittaluokan oopperaa. Myös kuoro on Dovelle hyvin tuttu instrumentti.

Doven tuotannossa on silti huomattavissa määrin myös orkesterimusiikkia. Vuonna 2016 saksalaisen Bambergin sinfoniaorkesterin tilauksesta syntynyt Sunshine (Auringonpaiste) sisältää leikkisiä tanssirytmejä ja raukeita melodioita. Säveltäjän mukaan teos kuvaa sitä tunnetta, kun auringon lämpö virtaa läpi kehon ja mieleen hiipii onni. Varsin keväinen tunne siis. Kuvaako teoksen varsin lyhyt kesto auringonpaisteen ohimenevyyttä Ison-Britannian usein niin sateisessa ilmastossa?

Benjamin Britten: Les Illuminations op. 18

Benjamin Britten sävelsi teoksensa Les Illuminations (Valaistumiset) ranskalaisrunoilija Arthur Rimbaud’n (1854–1891) teksteihin. Runoilijana Rimbaud oli edellä aikaansa ja kypsä taiteilija nimenomaan nuorena: Les Illuminations -kokoelman proosarunot hän kirjoitti parin vuoden kuluessa teini-iän loppupuolella ja parikymppisenä hän jo lopetti kirjoittamisen ja vietti sen jälkeen matkoilla ja liike-elämän palveluksessa suuren osan loppuelämästään. Monet Les Illuminations -kokoelman runot syntyivät itseään etsivän nuorukaisen matkoilla Belgiassa ja Lontoossa.

Myös Britten oli vielä huomattavan nuori mies, 25-vuotias, päättäessään Les Illuminations -laulusarjansa sävellystyön syksyllä 1939. Vankan pasifistisen elämänkatsomuksen omaavana hän oli paennut yhdessä kumppaninsa, tenori Peter Pearsin kanssa II maailmansodan uhkaa Yhdysvaltoihin saman vuoden keväällä. Vaikka laulusarjan sävellystyö oli alkanut jo ennen matkaanlähtöä, syntyi Les Illuminations voittopuolisesti Amityvillessä lähellä New Yorkia aikana, jolloin Amerikka ei ollut vielä täysin menettänyt charmiaan Brittenin silmissä. Varsin lyhyeksi jäänyt aika Yhdysvalloissa oli tärkeä Brittenille sekä säveltäjänä kehittymisen että persoonana kasvamisen näkökulmista. Hän pystyi tekemään pesäeron Britanniassa maailmansotien välisenä aikana vallinneeseen, kansanmusiikkiin pohjautuvaan sävellystyyliin, ja suhde Pearsiin syveni elinikäiseksi kumppanuudeksi.

Vaikka laulusarjan osa Being Beauteous on omistettu Pearsille ja Britten myöhemmin 1960-luvun alussa myös levytti laulusarjan Pearsin kanssa, on lauluosuus sävelletty alunperin sopraanoäänelle, ja koko sarja omistettu kantaesityksessä laulaneelle Sophia Wyssille. Brittenin valitsemissa Rimbaud’n teksteissä voi havaita samanlaista kypsymistä nuoruudesta aikuisuuteen kuin mitä säveltäjä koki teoksen syntyaikoihin omassa elämässään. Onkin sanottu, että Les Illuminations on vastakohta nostalgialle: se katsoo eteenpäin säveltäjän tavoittaman voiman armottomalla energialla. Käytetty ranskan kieli korostaa teoksen eurooppalaisuutta ja eroa edellisen polven brittisäveltäjiin.

Joseph Haydn: Sinfonia nro 92, ”Oxford”

Joseph Haydn oli toiminut Esterházyn hovissa kapellimestarina jo kohta parikymmentä vuotta, kun vuonna 1779 tuli aika uudistaa hänen työsopimuksensa. Säveltäjän maine ja suosio olivat kasvaneet nuottijulkaisuiden myötä kansainvälisiin mittoihin ja niinpä Haydn kykeni neuvottelemaan sopimuksen, joka antoi hänelle mahdollisuuden säveltää myös muille kuin Unkarin takamailla sijaitsevalle Esterházyn prinssin hoville. Hän sai julkaista teoksiaan vapaasti eikä hovi myöskään enää omistanut Haydnin teoksia. Hänestä tulikin tämän jälkeen nopeasti Euroopan johtava säveltäjä, joka sai keskittyä etenkin uusien jousikvartettojen ja sinfonioiden luomiseen. Tilauksia tuli niin paljon, että Haydnilla oli todellisia vaikeuksia vastata kysyntään.

1780-luvun puolessa välissä Haydn sävelsi ranskalaisen kreivi d’Ognyn tilauksesta kuusi sinfoniaa (ns. Pariisin-sinfoniat nrot 82–87) ja valloitti lopullisesti Ranskan pääkaupungin – kantaesitysten erittäin suuressa orkesterissa soittivat Pariisin johtavat muusikot ja viehättyipä kuningatar Marie Antoinette sarjan B-duurisinfoniasta niin, että se tunnettiin siitä lähtien lisänimellä ’Kuningatar’. Muutamaa vuotta myöhemmin d’Ogny tilasi vielä kolme sinfoniaa lisää, joiden joukossa on myös tänään kuultava sinfonia G-duuri nro 92. Kokoonpanon suhteen varsin konservatiivinen Haydn lisäsi tähän sarjan viimeiseen sinfoniaan ensimmäistä kertaa mukaan trumpetit ja patarummut. Suosionsa ja rahan arvon tarkkaan tuntenut säveltäjä toki myi julkaisuoikeudet d’Ognyn lisäksi myös Etelä-Saksaan ruhtinas Kraft-Ernst Oettingen-Wallersteinille, tärkeälle musiikin mesenaatille.

Jos sinfonia G-duuri sävellettiin Pariisi mielessä, miksi sen lisänimi on sitten Oxford, tuo Lontoon lähellä sijaitseva yliopistokaupunki? Haydn itse ei sinfonioilleen antanut lisänimiä ja usein nämä sinfonian tunnistamista helpottavat nimet vakiintuivat vasta hyvän aikaa säveltämisen jälkeen. Lisänimi Oxford juontuukin Haydnin ensimmäisestä matkasta Britanniaan pari vuotta sinfonian säveltämisen jälkeen vuonna 1791. Lontoossa hänen musiikkinsa oli jo aiemmin ollut hyvin suosittua ja Haydn otettiin vastaan sankarina. Hänen musiikkinsa tunnettiin hyvin myös Oxfordissa ja matkan yhteydessä säveltäjämestari vihittiin musiikin tohtoriksi Oxfordin yliopistossa. Näiden juhlallisuuksien musiikiksi Haydn itse oli valinnut juuri tämän sinfonian.

Teostekstit: Panu Sivonen

Benjamin Britten: Les Illuminations op. 18, sanat

  • 1. Fanfare
  • 2. Villes
  • 3a and 3b. Phrase and Antique
  • 4. Royauté
  • 5. Marine
  • 6. Interlude
  • 7. Being beauteous
  • 8. Parade
  • 9. Départ

1. Fanfare

J’ai seul la clef de cette parade sauvage.

2. Villes

Ce sont des villes! C’est un peuple pour qui se sont montés ces Alleghanys et ces Libans de rêve! Des chalets de cristal et de bois se meuvent sur des rails et des poulies invisibles. Les vieux cratères ceints de colosses et de palmiers de cuivre rugissent mélodieusement dans les feux…Des cortèges de Mabs en robes rousses, opalines, montent des ravines. Là-haut, les pieds dans la cascade et les ronces, les cerfs tettent Diane. Les Bacchantes des banlieues sanglotent et la lune brûle et hurle. Vénus entre dans les cavernes des forgerons et des ermites. Des groupes de beffrois chantent les idées des peuples. Des châteaux bâtis en os sort la musique inconnue…Le paradis des orages s’effondre…Les sauvages dansent sans cesse la fête de la nuit…

Quels bons bras, quelle belle heure me rendront cette région d’où viennent mes sommeils et mes moindres mouvements?

3a. Phrase

J’ai tendu des cordes de clocher à clocher; des guirlandes de fenêtre à fenêtre; des chaînes d’or d’étoile à étoile, et je danse.

3b. Antique

Gracieux fils de Pan! Autour de ton front couronné de fleurettes et de baies, tes yeux, des boules précieuses, remuent. Tachées de lies brunes, tes joues se creusent. Tes crocs luisent. Ta poitrine ressemble à une cithare, des tintements circulent dans tes bras blonds. Ton cœur bat dans ce ventre où dort le double sexe. Promène-toi, la nuit, en mouvant doucement cette cuisse, cette seconde cuisse et cette jambe de gauche.

4. Royauté

Un beau matin, chez un peuple fort doux, un homme et une femme superbes criaient sur la place publique: ”Mes amis, je veux qu’elle soit reine!” ”Je veux être reine!” Elle riait et tremblait. Il parlait aux amis de révélation, d’épreuve terminée. Ils se pâmaient l’un contre l’autre.

En effet ils furent rois toute une matinée où les tentures carminées se relevèrent sur les maisons, et toute l’après-midi, où ils s’avancèrent du côté des jardins de palmes.

5. Marine

Les chars d’argent et de cuivre—
Les proues d’acier et d’argent—
Battent l’écume,—
Soulèvent les souches des ronces.
Les courants de la lande,
Et les ornières immenses du reflux,
Filent circulairement vers l’est,
Vers les piliers de la forêt,
Vers les fûts de la jetée,
Dont l’angle est heurté par des tourbillons de lumière.

6. Interlude

J’ai seul la clef de cette parade sauvage.

7. Being Beauteous

Devant une neige un Être de Beauté de haute taille. Des sifflements de morts et des cercles de musique sourde font monter, s’élargir et trembler comme un spectre ce corps adoré: des blessures écarlates et noires éclatent dans les chairs superbes. Les couleurs propres de la vie se foncent, dansent, et se dégagent autour de la Vision, sur le chantier. Et les frissons s’élèvent et grondent, et la saveur forcenée de ces effets se chargeant avec les sifflements mortels et les rauques musiques que le monde, loin derrière nous, lance sur notre mère de beauté, —elle recule, elle se dresse. Oh! nos os sont revêtus d’un nouveau corps amoureux.

O la face cendrée, l’écusson de crin, les bras de cristal! Le canon sur lequel je dois m’abattre à travers la mêlée des arbres et de l’air léger!

8. Parade

Des drôles très solides. Plusieurs ont exploité vos mondes. Sans besoins, et peu pressés de mettre en œuvre leurs brillantes facultés et leur expérience de vos consciences. Quels hommes mûrs! Des yeux hébétés à la façon de la nuit d’été, rouges et noirs, tricolorés, d’acier piqué d’étoiles d’or; des facies déformés, plombés, blêmis, incendiés; des enrouements folâtres! La démarche cruelle des oripeaux! Il y a quelques jeunes…

O le plus violent Paradis de la grimace enragée!…Chinois, Hottentots, bohémiens, niais, hyènes, Molochs, vieilles démences, démons sinistres, ils mêlent les tours populaires, maternels, avec les poses et les tendresses bestiales. Ils interpréteraient des pièces nouvelles et des chansons ”bonnes filles.” Maîtres jongleurs, ils transforment le lieu et les personnes et usent de la comédie magnétique…

J’ai seul la clef de cette parade sauvage.

9. Départ

Assez vu. La vision s’est rencontrée à tous les airs.
Assez eu. Rumeurs de villes, le soir, et au soleil, et toujours.
Assez connu. Les arrêts de la vie. O Rumeurs et Visions!
Départ dans l’affections et le bruit neufs!