Ohita valikko

Tietoa koronaviruksesta

Hannan koti on ollut tässä kaupungissa yli 20 vuotta: ”Emme näe syytä asua missään muualla”

Mirka Oy:n markkinointiviestintäpäällikkö palasi opiskeluvuosien jälkeen kaupunkiin, jossa hänen ei tarvitse potea meri-ikävää. Matka rantaan ei ole koskaan liian pitkä.

Onni asuu viikonloppuaamuissa, jolloin ei ole kiire minnekään. Niissä tuokiokuvissa, kun edessä on kuppi kuumaa ja miljöönä toimii oman talon terassi. Kun aamukahvin jälkeen lähtee koiran kanssa metsään, siitä ei enää oleminen paljon parane. Näin uskoo Vaasassa yli 20 vuotta perheineen asunut Hanna Alavillamo, 43.

”Olemme rakentaneet tänne kaksi taloa ja saaneet kolme lasta. Emme näe syytä asua missään muualla. Meidän elämämme ja kotimme ovat Vaasassa.”

Meri, energia ja intohimo ovat kaupungin tunnetut kärjet, jotka markkinointiviestintäpäällikkönä Mirka Oy:ssä työskentelevä Alavillamo allekirjoittaa täysin.

Hänelle erityisesti meri on aina edustanut elementtiä, josta luopuminen on tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Se lienee oleellinen syy, miksi entinen opiskelupaikkakunta ei aikoinaan tuntunut pitkäaikaiselta asumisvaihtoehdolta kahdelle diplomi-insinööriopiskelijalle.

Kristiinankaupungista ponnistanut nuoripari kaipasi takaisin meren lähelle. Alavillamolle Vaasa oli jo lapsuudesta ja nuoruudesta tuttu kaupunki, jossa hän vieraili usein pianotunneilla tai pikkuserkun luona.

Kun puoliso sai kaupungista diplomityöpaikan, ja omat sivuaineopinnot pystyi suorittamaan loppuun paikallisessa yliopistossa, muutto Pirkanmaalta Pohjanmaan maakuntakeskukseen oli sinetöity. Sillä tiellä ollaan yhä, vain perhe on kasvanut matkan varrella. ”Vaikka Tampere on kiva paikka, niin ei se järvi ole meri”, Alavillamo sanoo.

Jälkipolville meren merkitys on siirtynyt nimien muodossa. Ahti, Meri ja Aava ovat kaikki syntyneet Vaasassa. Viimeistään nimet kuultuaan ymmärtää, mikä merkitys merellä voi yhdessä perheessä olla. Kymmenen vuoden ajan merelle lähtö merkitsi usein purjehdusta, mutta kolme viimeisintä kesää perhe on elänyt ilman paattia. Ajatus uudesta veneestä kuitenkin kutkuttelee mielessä. ”Kaipuu on kova, mutta onneksi meri-ikävän iskiessä voi fillaroida meren ääreen.”

Alavillamo arvostaa nykyisessä arjessaan sitä, että matka merenrantaan ei koskaan ole liian pitkä. Jos tekee mieli lähteä katsomaan aaltojen kuohuja, autoa ei tarvitse sitä varten käynnistää. Lyhyet etäisyydet ovat Vaasan kokoisen kaupungin valtti. Palveluiden ja harrastusten pariin pääsee joko kävellen tai pyöräillen. ”Ympäristön ja oman kunnon kannalta pidän tärkeänä sitä, etten starttaa autoa alle kahden kilometrin takia.”

Pyöräilyä aktiivisesti harrastava nainen kertoo, että muutaman hengen harrastusporukasta on kasvanut pikkuhiljaa liki 200 jäsenen pyöräilyseura, josta on löytynyt elämään myös uusia ystäviä.

Yhteisöllisyys ja talkoohenki kuuluvat paikallisen mukaan Rannikko-Pohjanmaan piirteisiin. Yhteisöt syntyvät tekemisen kautta, ei jossittelemalla. Pohjanmaalla se tiedetään hyvin. Siksi ”Mitä kuuluu?” -kysymyksen jälkeen vastauksesta ollaan yleensä aidosti kiinnostuneita.

Alavillamon kohdalla energia ja intohimo ulottuvat vapaa-ajan lisäksi myös työpaikalle, joka sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Vaasan keskustasta. Erilaiset projektit, sisältöjen luominen, tapahtumat, kampanjat ja tuotelanseeraukset saavat seitsemänhenkistä tiimiä vetävän naisen innostumaan.

Kun headhunder vajaa kolme vuotta sitten soitti Alavillamolle ja kysyi, kiinnostaisiko pesti globaalissa perheyrityksessä, vastausta ei tarvinnut empiä pitkään.

”Tarinani ei ole suoraviivainen, koska ensimmäiseltä koulutukseltani olen voimalaitostekniikan diplomi-insinööri. Se on aika kaukana siitä, mitä nykyään teen. En ole ollenkaan sellainen insinöörityyppi, joka on onnellinen, kun saa mitoittaa venttiileitä.”

Hoitovapaa kuopuksen kanssa johti siihen, että Alavillamo opiskeli graafikoksi. Uuden tutkinnon myötä insinöörityöt vaihtuivat lopulta kokonaan uuteen työpaikkaan ja sen markkinointitiimin vetämiseen. Mirkalla arvot ovat kohdillaan, ja työyhteisö on vastannut odotuksia. ”Meillä tehdään maailman parhaita ratkaisuja pintojen viimeistelyyn, eli esimerkiksi hiomiseen ja kiillottamiseen.”

Työpäivän päättyessä Alavillamo pyhittää paluumatkan henkiseen nollautumiseen – vähän kuin mereen tuijotteluun. Töistä palautuminen, riittävä uni ja oman vapaa-ajan vaaliminen takaavat sen, että virtaa riittää ja uusia ideoita syntyy. ”Niin jaksan olla parempi äiti, vaimo ja kollega.” Kun ei ole kiire minnekään.