Olet täällä

Koe Vaasa

Maankohoamisrannat

Maankohoamisrannat
luontovaasa_luonto_luontotyypit_maankohoamisranta_mh.jpg
Maakohoamisrannoilla veden ääressä olevat kasvit ovat sopeutuneet olemaan joskus vedessä. Kuva: Malin Henriksson

 

 

Maankohoaminen luonnehtii koko itämeren aluetta, mutta on voimakkainta Merenkurkussa. Niillä rannoilla, jotka saavat kehittyä ilman suurempaa häiriötä, nähdään selviä erityispiirteitä, jotka johtuvat maankohoamisesta. Ensinnäkin se näkyy kasvillisuudessa, jos ranta ei ole ruovikkoitunut. Kun vesilinja siirtyy kauemmaksi, paljastuu uutta maata, joka aikaisemmin on ollut meren pohjaa. Niiden kasvien joukossa, jotka ensiksi juurtuvat tähän kuivaan maahan, esiintyy sellaisia, jotka sietävät korkeampaa suolapitoisuutta ja ajoittain tulvaa. Näitä ovat esimerkiksi jotkut heinät ja ruohot. Pohjanlahdenlauha, jota esiintyy vain Pohjanlahden rannoilla, on yksi näistä aikaisin juurtuvista kasveista. Korkeammalla, missä maa ei tulvi merivedestä, kasvaa pensaita ja lehtipuita. Nämä kasvit, kuten tyrni, leppä ja suomyrtti ovat sellaisia, jotka voivat sitoa maan typpeä. Pensaikossa kasvaa pietaryrttiä, ruohokanukkaa ja lehtovirmajuurta. Kauempana vesilinjasta kasvaa toisia lehtipuita, pääasiassa pihlajaa ja koivuja, mutta myös tuomea. Kun nämä puut kasvavat, tulee liian varjoisaa esimerkiksi tyrnille, jota siitä syystä esiintyy vain kapeassa rantakasvillisuudessa ja lehtipuuvyöhykkeessä. Lehtipuuvaihetta seuraa havupuut ja tällä tavoin kasvillisuus muodostaa erilaisia vyöhykkeitä rannan suuntaisesti. Niiden lintulajien joukossa, jotka viihtyvät rannoilla, on muun muassa västäräkki ja kivitasku.

Hienoja maankohoamisrantoja esiintyy aivan Vaasan keskustan läheisyydessä pitkin kaupunkikävelyä ja Vaskiluodossa. Rannat ovat mielenkiintoisia retkeilykohteita jäiden lähtemisen ajankohdasta myöhäiseen syksyyn. Saaristossa on myös tyypillisiä maankohoamisrantoja, mutta järviruoko vallitsee Eteläisen Kaupunginselän sisempiä osia.