Olet täällä

Vaasa-opisto

Tietoa kaupungista

Vaasa-opisto Raastuvankatu 31
Vaasa-opisto on kohtaamisten, uusien näkökulmien ja uuden oppimisen paikka. Taito ja luovuus kuuluvat kaikille – niistä syntyy kestävää kehitystä.

Vaasan työväenopisto eli Vaasa-opisto on vapaan sivistystyön oppilaitos. Vaasa-opiston toiminnan tavoitteena ovat onnelliset ja taitavat tietoyhteiskunnan jäsenet. Tehtävämme on tarjota mahdollisuuksia vapaa-ajan harrastamiselle, omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle paikallisia sekä alueellisia sivistystarpeita palvellen. Opiston kursseilla ei suoriteta tutkintoja vaan kehitetään omia taitoja, opitaan uutta, harrastetaan.

Tutustu tarjontaamme

Organisaatio

Vaasa-opiston ylläpitäjä on Vaasan kaupunki. Opiston toiminnasta vastaa johtokunta, joka on lautakuntatasoinen luottamushenkilöelin. Opistoa johtaa rehtori, joka muun muassa valmistelee asiat johtokunnan käsittelyyn.

Työväenopiston johtokunta

Historiikki

Vaasa-opisto on Suomen toiseksi vanhin työväenopisto. Sen toiminta aloitettiin syksyllä 1907, mutta päätös opiston perustamisesta tehtiin kaupunginvaltuustossa jo joulukuussa 1906. Opiston ensimmäinen toimipaikka oli Vaasan työväenyhdistyksen tiloissa Pitkälläkadulla. Nykyään työväentalo on osa Vaasan kaupunginteatterin kiinteistöä.

Alkujaan Vaasan työväenopisto toimi kaksikielisenä. Vuonna 1927 opisto jakautui kielen mukaan Vaasan työväenopistoksi ja Vasa arbetarinstitutiksi. Suomen ruotsinkielisistä työväenopistoista Vasa arbis on vanhin. Toiminnan alkuaikoja leimasivat kansan alhainen peruskoulutustaso ja tarve perusopintoihin. Alkuun opetusta annettiinkin mm. äidinkielessä, laskennossa ja kirjanpidossa.1920-luvulla valtio ryhtyi avustamaan vapaata sivistystyötä, mikä merkitsikin toiminnan vakiintumista ja mahdollisti suunnitelmallisemman koulutustoiminnan.

Sotien jälkeen Vaasan työväenopistossa kirittiin kohti suomalaista koulutusyhteiskuntaa. Monet suorittivat iltaopintoina opistossa keskikoulun ja saattoivat siten hakeutua opistotasoiseen ammatilliseen koulutukseen. 1960-luvulla säädettiin laki vapaasta sivistystyöstä, mikä sai aikaan huikean kansalaisopistojen perustamisvyöryn Suomen maalaiskunnissa. Kasvatus oli vuosikymmenen sana, joka 1970-luvulla korvautui koulutuksella.

1980-luvulla opistotoiminta alettiin mieltää palveluksi ja osana kaupungin tarjoamia peruspalveluja opisto on tänäänkin. Vuonna 1998 uudistettu laki vapaasta sivistystyöstä (1998/632) ja sen rahoituksesta toteaa opistotoiminnan tarkoituksen ytimekkäästi: Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.