Lavaraatilainen: Näytelmä joka menee pieleen – tarkasti ajoitettua kaaosta ja hulvatonta farssia

Vaasan kaupunginteatterin Romeo-näyttämöllä sai 8.10.2026 ensi-iltansa farssi Näytelmä joka menee pieleen. Jo nimi lupaa katastrofeja, ja esitys lunastaa lupauksen.

Esityksessä nähdään näytelmä näytelmässä. Palosaaren Polytekninen Draamaseura yrittää esittää perinteisen englantilaisen murhamysteerin Murha Havershamin kartanossa. Kartanonherra Charles Haversham on murhattu omissa kihlajaisissaan. Poliisitarkastaja Carter hälytetään paikalle selvittämään tapausta ja pian kaikki juhlavieraat osoittautuvat epäilyksenalaisiksi. Aiemmat produktiot eivät ehkä ole menneet aivan nappiin, mutta nyt ilmassa on kaikki menestyksen merkit. Näin ainakin vakuuttaa draamaseuran ohjaaja Risto, jota esittää Johannes Korpijaakko. Korpijaakko esittää myös tärkeilevää tarkastaja Carteria.

Kaikki ei kuitenkaan suju tälläkään kertaa suunnitelmien mukaan: lavasteet romahtavat, repliikit unohtuvat ja näyttelijät yrittävät pysyä sekä pystyssä että rooleissaan. Syntyy hengästyttävä, tarkasti ajoitettu kaaos, jossa yksi katastrofi johtaa seuraavaan.

Ohjaaja Sari Siikander on saanut kokonaisuuden toimimaan kaikesta ”konhotuksesta” huolimatta. Teosesittelyillassa Siikander vertasi farssin tekemistä joukkuekelkkailuun, ja vertaus on osuva: jokaisen on onnistuttava omassa tehtävässään, jotta esitys pysyy raiteillaan.

Toni Ikolan esittämä kivikasvoinen hovimestari Perkins unohtaa repliikkejään ja kompastelee sivistyssanoissa, mutta ei anna missään vaiheessa periksi – juuri siksi hahmo on niin riemastuttava. Anna Lemmetti-Vieri nähdään näyttämömestari Annena, joka päätyy yllättäen lavalle eikä haluaisi sieltä enää pois. Juuso Nykänen puolestaan huhkii miltei jokaisessa kohtauksessa Roopena, joka esittää Thomas Colleymoorea, Havershamin kartanon aristokraattia ja murhatun Charles Havershamin parasta ystävää. Eläväistä ruumista esittää Hannes Mikkelsson.

Ammattilaiset näyttelevät hienosti amatöörejä. Oiva Nuojua, Masa, kukkoilee ja pyörittelee silmiään Cecil Havershamina ja puutarhuri Arthurina. Sonja Halla-aho esittää murhatun Charlesin kihlattua. Ylinäytteleminen, mikä voisi ärsyttää, on tässä näytelmässä olennainen osa esitystä.

Näytelmän valoja ja ääniä huolettomasti hoitava Teuvo on Duran Duran -fani, jota esittää Samuli Koskela. Teuvo saa omat hetkensä parrasvaloissa, ja hänen hulvaton tanssinsa on huippu – vai pitäisikö sanoa ylihauska.

Peter Ahlqvistin lavastus ansaitsee erityismaininnan. Näyttelijöiden puolesta suorastaan hirvittää, kun he joutuvat väistelemään liikkuvia ja putoilevia lavasteita ja yrittävät selviytyä näyttämöltä ehjin nahoin. Vauhti kiihtyy loppua kohti, eikä tekniikka jää pelkäksi taustaksi. Lavasteet, äänet ja valot ovat olennainen osa farssia. Tarkasti ajoitetun kaaoksen ansiosta esitys pitää katsojan otteessaan loppuun asti. Lavastus ei vain kehystä tapahtumia, vaan toimii koko esityksen ytimenä.

Näytelmä joka menee pieleen ei ole perinteinen ovienpaukuttelukomedia, vaan alusta loppuun vauhdikasta, fyysistä komediaa. Tarkasti ajoitetun kaaoksen ansiosta esitys pitää katsojan otteessaan loppuun asti. Itken usein teatterissa ja tunnustan nytkin pyyhkineeni muutaman kyyneleen silmäkulmastani. Tällä kertaa naurun takia.

Näytelmä on alun perin Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin käsialaa, ja sen on suomentanut Mikko Koivusalo. Ensiesityksensä näytelmä sai Lontoossa 2012 ja on sen jälkeen nähty monissa maissa, Suomessa mm. Helsingissä, Turussa, Kuopiossa ja Seinäjoella.

VINKKI: Kannattaa saapua teatteriin ajoissa, sillä tapahtumat alkavat jo ennen varsinaista näytöstä.

Anneli Ketonen
Lavaraatilainen 2026–2027