Lavaraatilainen: Vapaa on kaunein sana, jonka tiedän!

Vaasan kaupunginteatterin näyttämöllä pyörii tänä syksynä jo paljon julkisuutta saanut musikaali, Tinakenkätyttö. Tinakenkätyttö on tarina Kaijan matkasta ja kasvusta koko maan Kaijaksi sisältäen eri elämänvaiheita. Tarina on fiktio- ja faktapohjaista.

Kävin katsomassa näytöksen ensi-iltana ja teatterin katsomo oli loppuunmyyty. Tunnelma oli odottava ja juhlallinen. Olihan ensi-ilta sopivasti myös osunut Kaija Koon syntymäpäiväksi!

Tinakenkätytön käsikirjoittajia ovat Hanna-Mari Mantere ja Elina Ylisuvanto. Ohjaajana toimii Marco Bjurström. Orkesterin vetovastuu on kapellimestari Sauli Perälällä. Lavalla nähdään joukko taitavia näyttelijöitä ja mukavana lisänä lavalla näkyy koko ajan myös orkesteri. Kaija Koon lapsinäyttelijä sai heti sydämen sulamaan.

Tinakenkätyttö on oikea tunteiden vuoristorata. Itse en välttynyt naurulta, enkä myöskään kyyneliltä.

Musikaalissa käydään läpi arkoja ja vaikeita elämäntapahtumia. Kaijan taistelua oman riittämättömyyden ja osaamisen välillä, joka alkaa jo lapsuudessa. Isä kuvataan kannustavana ja rakastavana. Äiti taas kylmänä ja pessimistinä. Äidin käytöksen taustalla ei kumminkaan ole ilkeys, vaan halu suojella tytärtään pettymyksiltä ja surulta.

Näyttelijöiden tulkinnat ja eri tunteet välittyivät mahtavasti ja aidosti yleisölle. Lavastus ja puvustus tukivat hyvin ajallisesti tarinan kulkua ja olivat Kaijan näköistä.

Erityisesti mieleeni jäivät seuraavat kohtaukset: isän kuolema, Kaijan romahdus ja aviomiehen hiipivä alkoholismi, joka räjähtää lopulta käsiin. Kohtaus oli todella vahva ja todenmukainen tulkinta siitä, kuinka rakas ja läheinen ihminen muuttuu itsensä vastakohdaksi, ilkeäksi ja inhottavaksi. Tarina kuvaa monia suomalaisten kokemia elämänvaiheita, kuten avioero, lama, lapsiarki, anteeksiantaminen ja ystävyys. Nämä antavat kosketuspintaa katsojille.

Tarkastelin omaa elämääni musikaalin kulkiessa. Kaija Koon laulut ovat kulkeneet elämäni matkassa lapsesta asti. Näytelmä oli terapeuttinen kokemus itselleni, ja olo oli lopussa todella voimaantunut ja kevyen vapaa. Täynnä uutta voimaa ja rohkeutta!

Monet Kaijan laulut saivat uuden merkityksen. Laulut oli sijoitettu tosi taidokkaasti tarinan kerronnan tueksi eri tapahtumiin. Osaa lauluista kuuntelen tästä lähin ihan uusin korvin.

Musikaali on tarina rohkeudesta, peloista ja niiden voittamisesta ja lopulta vapaudesta. Tinakenkätyttö on kunnioitus Kaija Koolle, ja uskon vahvasti, että jokainen katsoja löytää tästä itselleen voimaannuttavia asioita.

Näytelmän lopussa yleisö nousee seisomaan ja laulamaan ja tanssahtelemaan taputuksien kera kiitokseksi näyttelijöille ja muille tekemiseen osallistuneille. Elämää ei eletä pelkäämällä!

Nadja Elg
Lavaraatilainen 2026–2027