Lavaraatilainen: Vaasan kaupunginteatterin Tinakenkätyttö, upea draamallinen potpuri

Tinakenkätyttö-musikaali on kertomus Kaija Koon kehityksestä koulun joulujuhlien pianistista Suomen ensimmäiseksi Helsingin Olympiastadionilla esiintyneeksi naissooloartistiksi. Musikaali soljuu luontevasti eteenpäin lähemmäs kolmenkymmenen musiikkinumeron avuin. Musiikkikappaleiden sanoitukset ovat selkeästi osa käsikirjoitusta ja juonta.

Musikaalin alussa Kaijan (Mari Hirvi) ja tulevan puolison Markku Impiön (Oiva Nuojua) välinen rakastuminen näytti uskomattoman aidolta ja todentuntuiselta. Tunsin aivan perhoset omassakin vatsassani. Oiva Nuojua on Markun roolissaan erinomainen. Markku kertoo osaavansa tehdä kaikkea paitsi imellettyä perunalaatikkoa. Osuvaa, minäkään en osaa sitä tehdä.

Äidin (Sonja Halla-aho) ja tyttären välinen suhde ja sen kehittyminen on rakkaus- ja uratarinan ohella tärkeässä roolissa tässä musikaalissa. Esityksen alussa äiti vähätteli ja pienensi Kaijaa. Äiti käski Kaijaa hankkimaan oikean työn ja ettei saa olla liian herkkä. Tämä heidän välinen vaikea suhteensa kuitenkin tuntui paranevan ajan myötä, samalla kun suhde puolisoon Markkuun tuli vaikeammaksi ja lopulta kariutui. Lopulta se oli äiti, joka tuki Kaijaa. Hän sanoi, että Kaija ei saisi vähentää itseään.

Esityksen lopussa ollut Markun vihapuhe Kaijaa kohtaan sai melkein oman henkeni salpautumaan. Alun rakkaus oli muuttunut silminnähtäväksi vihaksi, mustasukkaisuudeksi, halventamiseksi ja solvaamiseksi. Eroamisen tuska oli kovin todentuntuista. Mutta nyt Kaija on vapaa. Ja vapaa on Kaijan mielestä kaunein sana, minkä hän tietää.

Musikaalin kappaleet on sovittanut Sauli Perälä. Orkesteri, Kaijan bändi, on esillä lavalla koko esityksen ajan. He istuvat kuin kolmen mikseripöydän takana. Bändi tuntuu soittavan väliaikaa lukuun ottamatta koko ajan. Monet kappaleet on sovitettu hiukan uusiksi. Etenkin Markun (Oiva Nuojua) räppäys oli yllättävä ja vakuuttava. Wow. Onko meillä kaupungissa uusi Cheek?

Esitys päättyy Helsingin Olympiastadionin konserttiin. Marika Huomolin on ilmiömäinen Kaija. Yhtäkkiä huomaan laulavani ääneen yleisössä ilman, että siihen yllytetään. Lavalla syttyvät liekkikoneet ja pyrot saavat itseni havahtumaan: hetkinen, olenko keikalla vai teatterissa? Huomaan nousevani tanssimaan penkkirivin välissä. Ensimmäistä kertaa Vaasan kaupunginteatterissa.

Jäin salaa kaipaamaan esityksestä uutta Latu on auki -kappaletta. Kaija on tehnyt tuon kappaleen yhdessä ihanan Isac Elliotin kanssa. Minkälainen reaktio yleisöstä olisi paikaltani kuulunut, jos tuo kappale olisi esitetty? Ehkä olisin juossut mukaan lavalle. Tartu hetkeen ja nauti, latu on auki!

Tuija Östergård
Lavaraatilainen 2026–2027