Kulmasta kuuluu ke 5.11. klo 18 – keskustelemassa Kari Uusikylä ja Sari Ala-Heikkilä

Vaasan kaupunginteatterin kauden 2025–2026 teema on hurmio, joka näkyy paitsi näyttämöllä, myös sen rinnalla käytävässä ajankohtaisessa keskustelussa. Taide ei synny tyhjiössä, vaan se peilaa yhteiskuntaa, herättää ajatuksia ja tunteita. Tätä vuoropuhelua syventää keskustelusarja Kulmasta kuuluu, jossa hurmion teemaa tarkastellaan teatterin näkökulmasta.

Seuraava keskustelu on keskiviikkona 5.11. klo 18, jolloin Tarpeettomia ihmisiä -näytelmän teemoista keskustelevat Seppo Välisen kanssa Kari Uusikylä ja Sari Ala-Heikkilä. Keskustelussa pohditaan muun muassa näytelmän herättämiä kysymyksiä lähisuhdeväkivallasta. Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n turvattomin maa naisille.  Suomessa asuvista naisista 57 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai väkivallalla uhkailua, kertoo EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Keskustelun kesto on noin tunti ja yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä tilaisuuden aikana. Keskustelut järjestetään teatteriravintola Kulmassa Vaasan kaupunginteatterissa. Keskustelutilaisuus on maksuton ja kaikille avoin eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Voit halutessasi tutustua esitykseen etukäteen, mutta pysyt hyvin mukana keskustelussa ilmankin.

Sari Ala‑Heikkilä on vaasalainen kaupunginvaltuutettu, kulttuuri- ja liikuntalautakunnan jäsen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen aluehallituksen jäsen, jolla on vahva halu vaikuttaa niihin kohtiin yhteiskunnassa, joissa haavoittuvuus jää usein näkymättömäksi. Hän toimii Ensi- ja turvakotien liiton liittohallituksessa sekä Pohjanmaan ensi- ja turvakoti ry:n hallituksen puheenjohtajana – rooleissa, joissa ihminen kohdataan usein silloin, kun elämä on murtumassa.

Sarille on erityisen tärkeää nostaa esiin ne, joiden ääni ei muuten kuulu: lapset, uupuneet vanhemmat, lähisuhdeväkivaltaa kokevat, yksinäiset, syrjään jääneet. Hänen vaikuttamistyönsä ytimessä on inhimillisyys – ymmärrys siitä, että ihmisellä on väliä silloinkin, kun hän ei enää jaksa huutaa apua.

Tarpeettomia ihmisiä -näytelmän teemat – työn merkityksen mureneminen, perheiden sisäinen kuormitus ja tunne siitä, että ei riitä – ovat asioita, joiden kanssa Sari on tehnyt pitkään töitä niin päätöksenteossa kuin järjestötoiminnassa. Hän uskoo, että yhteiskunta, joka ei huomaa haurautta, on lopulta myös itse hauras.

Sarin puheenvuoroissa yhdistyvät kokemus, herkkyys ja päättäväisyys. Hän kutsuu katsomaan ihmistä pintaa syvemmältä – sieltä, missä tarve tulla kohdatuksi on suurin.