Lavaraatilainen: “Toisinaan mä laulan vähän kadulla...”

Piaf on yhtä hänen rakastajistaan lainaten tarina siitä, kuinka ei tarvitse rypeä katuojassa, vaikka onkin syntynyt siellä.

Vaasan kaupunginteatterin musiikkinäytelmä Piaf tuo lavalle ranskalaisen laulajan Édith Piafin elämän tähtihetket ja syvimmät pohjamudat, pitäen katsojan otteessaan koko kaksituntisen. Piafin roolissa nähdään uskomattoman yhdennäköinen ja vain hiukan Piafia pidempi näyttelijä Sonja Halla-aho, joka hurmaa katsojat vahvalla äänellään. Yksin Piafin ei kuitenkaan tarvitse laulaa, sillä myös kaikki hänen rakastajansa sekä liuta muita henkilöitä pääsevät ääneen. Musiikin lisäksi nähdään paljon näyttäviä koreografioita ja upeita roolisuorituksia.

Musiikkinäytelmän on käsikirjoittanut Pam Gems ja Vaasaan sen on ohjannut ja sovittanut Maiju Sallas. Yhdessä koreografi Antton Laineen, lavastaja Mika Haarasen, sekä puku-, ääni- ja valosuunnittelijoiden kanssa toteutettu visuaalinen kokonaisuus on paitsi kasvutarina, myös silmiä hivelevä spektaakkeli.

Vaikka näytelmän tunnelma vaihteli railakkaasta kapakasta sodan epätoivoon, jatkumoa toivat toistuvat väriteemat, karun ja elämäntäyteisen lavastuksen vaihtelu sekä tasaisesti jaetut upeat musiikkinumerot. Lavan vasemmalla reunalla saattoi myös seurata orkesteria, mikä sai toisinaan unohtamaan, oliko todella Vaasassa, vai aikamatkustanut Édith Piafin kiertueelle ympäri maailman.

Näytelmän kantavat teemat, intohimo ja elämän hauraus, ovat sovitettavissa lähes jokaisen omaan elämään. Täyttä tietoa Piafin elämästä ei siis edes tarvita, kahden ja puolen tunnin hurmiossa sen oppii kyllä. Myös laulamisen merkitys Piafin elämässä korostui koko esityksen ajan. Pariisin kaduilla laulamisensa aloittanut Piaf myönsi vielä uransa päätyttyäkin laulavansa toisinaan kadulla pitääkseen taitonsa muistissa.

Tarinaan on myös upotettu valtavasti pieniä yksityiskohtia. Näytelmän edetessä voi huomata esimerkiksi salaperäisen, muista hieman erillisen henkilön ennustavan Piafin elämän tapahtumia vain hetkeä ennen kuin ne ottavat paikan näyttämöllä. Melkein hihkuin innosta huomatessani Piafin hiusten todella ohenevan samalla, kun hänen otteensa elämästä alkoi herpaantua. Ei sillä, että se olisi ollut niinkään mukavaa, mutta pienet asiat tekevät usein suurimman vaikutuksen.

Vaasan kaupunginteatterin toteutus tuo kunniaa ja kauniin visuaalisuuden Édith Piafin elämälle. Lavalla nähdään yhteensä 15 näyttelijää, mutta hahmoja on tuplasti enemmän, tylsää hetkeä en siis kokenut. Esityksen voisi kuvitella olevan suunnattu jo Piafin elämää tunteville, mutta Édith Piafin ja Toinen (Mari Hirvi) lämmin huumori, Pariisin vilkkaat kadut ja niin tunteiden kuin laulujenkin kirjo tuovat tarinan kauniin selkeäksi. Tämän tarkasti hiotun esityksen kokemista et tule katumaan. Minä en kadu. En.

Annika Tarkanmäki
Lavaraatilainen 2025–2026