Lavaraatilainen: Vain elämää, ei sen enempää

Oletko miettinyt, millaista elämä on vanhana? Kun keho alkaa pettää, muisti heikkenee ja lapsenmielisyys palaa? Tämän Vaasan kaupunginteatteri onnistui tuomaan silmiemme eteen lavalle, kun teos Ikuisesti nuori sai ensi-iltansa 31.10.

Muistisairauden edetessä tietyt ominaisuudet, kuten taiteellisuus ja musikaalisuus, usein säilyvät, mikä herättää miettimään ihmisaivojen monimutkaisuutta. Esitys hyödyntää kekseliäällä tavalla elementtejä, kuten vettä, tuoden lavalle elämää, musiikkia ja positiivista energiaa. Lavastus on huolellisesti toteutettu ja täynnä persoonallisia yksityiskohtia, jotka kuvastavat Vaasan kaupunginteatterin yhteishenkeä.

Katsojat voivat tunnistaa tuttuja vaasalaisia näyttelijöitä rooleissa, joissa he esiintyvät vanhempina versioina itsestään. Yleisö osallistuu esitykseen aktiivisesti, mikä luo vahvan vuorovaikutuksen näyttelijöiden ja katsojien välille.

Erityisesti esiin nousee teatterin oma tulkinta Juha Tapion kappaleesta ”Kaksi vanhaa puuta”, jonka aikana lavan valtaa liila valaistus. Useissa lauluosuuksissa kuullaan laadukkaita harmonioita, jotka rikastuttavat kokonaisuutta. Hahmoihin on helppo samaistua, ja heidän persoonansa saa tilaa loistaa ainutlaatuisella tavalla. Teoksen ilmapiiri heijastaa selvästi Vaasan kaupunginteatterin henkeä, ja mukana on viittauksia muun muassa Piaf-teokseen, joiden avulla katsojat löytävät yhteenkuuluvuuden tunteen. Esitys hyödyntää runsaasti fyysistä komediaa, joka naurattaa yleisöä läpi näytöksen. Vaasan kaksikielinen kulttuuri on vahvasti läsnä; myös ruotsinkieliset katsojat pääsevät nauttimaan tutuista lauluista.

Koreografia ansaitsee erityismaininnan; Miika Alatupa on tehnyt loistavaa työtä! Oiva Nuojuan onnistuneet äännähdykset lisäävät esityksen humoristista ilmettä. Neljännen seinän rikkominen ja yleisön jatkuva huomiointi tekevät esityksestä elämyksellisen ja mukaansatempaavan kokemuksen, jonka kautta yleisö voi tuntea itsensä ikuisesti nuoreksi.

Elliot Kursu
Lavaraatilainen 2025-2026