Artikkelin kategoriat: Uutiset Vaasan kaupunginteatteri
Lavaraatilainen: Miksi ihminen tuntee itsensä tarpeettomaksi?
Julkaistu: 31.10.2025
Vaasan kaupunginteatterin Lavaraadissa kaudella 2025-2026 ovat Karoliina Haavisto, Ulla Nummi, Monika Glasberg, Elliot Kursu ja Annika Tarkanmäki. Viisikko pääsee kokemaan kaikki kauden ensi-illat ja kirjoittamaan omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Lavaraati haluaa kannustaa rehelliseen, pohdiskelevaan ja monipuoliseen keskusteluun taiteesta ja teatterista. Ohessa Elliot Kursun kirjoitus Tarpeettomia ihmisiä -näytelmästä.
Vaasan kaupunginteatteri on tuonut lavalle Reko Lundánin teoksen ”Tarpeettomia ihmisiä”, joka on onnistunut pitämään katsojat varpaillansa koko esityksen ajan. Teos tuntuu samanlaiselta kuin jos joisi jotakin todella vahvaa yrttiteetä. Lavasteet ovat kohdallaan ja maalaustyö kymppiluokkaista. Lava on jaettu kahteen osaan ja näitä tapahtumapaikkoja vaihdellaan verhojen avulla. Teoksen alussa näyttelijät replikoivat normaalia hiljempaa ja tunnelman tiivistyessä volyymi myös nousee.
Teoksen keskeisiä teemoja ovat parisuhdeväkivalta, työuupumus ja toksinen maskuliinisuus. Ville Härkönen, joka esittää Karia tuo lavalle yksinäisyyden tunteen sekä hahmon negatiivisuuden ja epävakauden täydellisesti. Jollakin tavalla hänen työnsä katsominenkin tuntui ahdistavalta, koska hän oli niin vaikuttava. Hänen vastanäyttelijänsä Milla Kangas, joka esittää Tuulaa, toi lavalle tälle vastapainoa ja arjen uupumuksen, joka on jokaiselle varmasti samaistuttavaa.
Näytelmän läpi kylmät väreet valtaavat katsojan kehon, ja on vaikea olla eläytymättä näyttämöllä tapahtuneeseen. Vaasalaiselle katsojalle näytelmästä löytyi paljon hauskojakin elementtejä ja tällä tavoin saatiin huumoriakin lavalle. Erityisesti kaupan asiakas ikkunan takana toi yleisölle naurun aihetta. Näyttelijät hoitivat myös pienet artikulaatiovirheet todella ammattimaisesti ja ihailtavasti. Värien käyttö ja emootiot niiden takana tulivat myös hyvin esille. Mari Hirvi tuo roolityöllänsä intiimin monologin lavalle ja on varmasti monelle, kuten minullekin näytelmän lempihahmo.
Näytelmä tuo esille hyvin vakavan aiheen, ja monia katsojia varmasti järkytti tieto siitä, että Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa naisille. Katsoja jää reflektoimaan sitä, että mitä se todella tarkoittaa: Miksi miehet eivät voi tuoda tunteitansa esille? Miksi rakentaa patoa tunteille, jotka sitten purkautuvat kodin seinien sisällä… Työ on usein ihmiselle elämän keskipiste; kun se häviää, mitä ihmiselle jää? Ihmisen vanhanaikainen ajatus siitä, että elämä=työ on varmasti monelle syynä, miksi he tuntevat itsensä niin tarpeettomiksi.
Elliot Kursu
Lavaraatilainen 2025–2026