Lavaraatilainen: Tinakenkätyttö on täynnä naisenergiaa

Vaasan kaupunginteatterin Tinakenkätyttö-musikaali vie katsojan läpi Kaija Koon elämän tuttujen ja vähemmän tuttujen laulujen siivittämänä.

En käynyt katsomassa Kaunis rietas onnellinen -elokuvaa, enkä ole seurannut lehtikirjoittelua Kaija Irmeli Kokkolan elämästä. Mieleni on siis musikaalin alkaessa vapaa ennakkokäsityksistä ja -odotuksista. Esitys, näyttelijät, tanssijat, lavasteet ja musiikki saavat vapaasti jättää jälkensä. Ja jättivätkin.

Marco Bjurströmin ohjaus on hengästyttävän energinen ja nopeatempoinen. Musikaali ei vello pitkään synkkyydessä, vaikka se kuvaa Kaija Koon vaikeitakin elämänvaiheita, kuten avioeroa ja uran taukoja.

Tinakenkätyttö-musikaalissa on itse asiassa monta tarinaa: Kaijan lapsuus, musiikkibisneksen kovuus, keikkaelämä, muusikkopariskunnan rakkaustarina ja ero sekä Kaijan nousu huipulle. Erityisen vaikutuksen tekee musiikki, jonka on sovittanut Sauli Perälä. Esityksessä on peräti 29 Perälän sovittamaa laulua. Musiikki ei ole vain taustaa, vaan kuljettaa tarinaa ja sitoo Kaijan elämän eri vaiheet toisiinsa.

Marika Huomolin laulaa hienosti Kaijan hittibiisejä, kuten Supernaiset, Tinakenkätyttö ja Kuka keksi rakkauden.  Nuoren Kaija Koon roolissa on Vaasan kaupunginteatterin oma näyttelijä Mari Hirvi. Marika Huomolin aikuisena Kaijana on vakuuttava ja saa hyvin kontaktin yleisöön.

Musikaali näyttää erityisesti Kaija Koon sinnikkyyden ja halun laulaa. Kaikkein vahvimmin Tinakenkätyttö tuo esiin naisvoiman. Naistuottajat ja -sanoittajat tukivat Kaijaa uran eri vaiheissa. Lannistajia ja vähättelijöitä maailmassa riittää – niin myös Kaijan elämässä. Periksiantamattomuudellaan hän nousi kuitenkin huipulle ja on edelleenkin monen nuoren naisartistin esikuva.

Jäin kaipaamaan syvyyttä Kaijan lapsuuden ja perheen kuvaukseen. Nyt ne jäävät muutaman kohtauksen varaan. Toisaalta musikaalin vauhdikas kokonaisuus olisi saattanut kärsiä, jos lapsuutta olisi käsitelty laajemmin. Ehkä välähdykset ovatkin tarkoituksellisia.

Vaikka tunnen Kaija Koon biisejä, ymmärrän niiden lyriikan ja kytkökset tosielämään nyt paremmin. Hän on tehnyt pitkän uran ja nauttii kaikenikäisten kuulijoiden suosiosta. Keikoilla yleisö laulaa täysin rinnoin Kaija Koon kanssa. Nuoretkin osaavat biisien sanat ulkoa. Musikaalilla olisi mielestäni annettavaa nuorille, mutta lähtevätköhän nuoret teatteriin? Ehkä keikoilla on enemmän yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia laulaa mukana sydämen kyllyydestä. Tinakenkätyttö tarjoaa kuitenkin omanlaisensa yhteisen kokemuksen. Katsomossa saa laulaa ainakin mielessään – ja samalla voi nähdä, miten Kaija Koon sitkeys ja halu tehdä musiikkia ovat kantaneet vuosikymmenten läpi.

Ensi-illassa tunnelma oli katossa ja yleisö eli mukana täysillä. Kaijan syntymäpäivänä Vaasan kaupunginteatterissa järjestettiin superbileet. Katsomossa ei vilkuiltu kelloa eikä mietitty esityksen kestoa.