Tietoa koronaviruksesta

Tietoa koronaviruksesta

Takaisin etusivulle Etusivulle
Teatterin blogi | Vaasan kaupunginteatteri

Artikkelin kategoriat: Teatterin blogi Vaasan kaupunginteatteri

Teatterin blogi: Valoja tarvitaan

”- Työskentelen teatterissa. - Ahaa, olet siis näyttelijä?, - En. - Olet ohjaaja?, - En. - No lavastaja sitten?, - En, teen valoja. - Aivan. No, niitäkin tarvitaan.”

Tämän kaltaisen keskustelun olen käynyt lukuisia kertoja viimeisen 19 vuoden aikana, jona olen työskennellyt Vaasan kaupunginteatterissa. Tulin aikoinaan alalle työharjoittelun kautta, ja kipinän sytyttyä aloitin oppisopimuskoulutuksen teatterissa. Nykyään toimin valaistusmestarina ja vastaan esityksen valaistuksesta aina ennakkosuunnittelusta viimeiseen esitykseen saakka.

Oma työni uuden esityksen parissa alkaa yleensä ensimmäisestä mallipalaverista, jossa lavastaja esittelee teoksen pienoismallin.  Ohjaajalla ja lavastajalla saattaa jo tässä vaiheessa olla valaistukseen liittyen joitain ajatuksia tai ideoita, joita ryhdyn pohtimaan oman työni kautta: mitä, minne, miten. Joskus lavastukseen asennetaan kiinteästi joitain valaistuselementtejä, kuten esimerkiksi katto- tai seinälamppuja, led-nauhaa ym. Tällöin aloitan sopivien tarvikkeiden sekä tavaroiden etsimisen ja hankkimisen hyvissä ajoin, jotta ovat sitten valmiina asennettavaksi, kun lavastus on valmis.

Teatterin blogi | Vaasan kaupunginteatteri

Lavastuksen valmistuttua alkaa osaltani varsinainen valojen teko. Vien valopöydän keskelle katsomoa, alan suuntaamaan heittimiä, kiinnittämään lamppuja lavastukseen sekä luomaan ja ohjelmoimaan valotilanteita. Harjoituksissa korjailen ja täydennän niitä. Pohdin ja kokeilen eri sävyjä, nyansseja ja ylipäätään kaikkea, mikä valaistukseen liittyy. Nykytekniikka on mahdollistanut sen, että joka ikistä valonheitintä ei enää tarvitse suunnata käsin, vaan liikkuvien heittimien suuntaus tapahtuu valopöydästä ohjelmoimalla. Myös tietyt heitinryhmät, kuten etuvalot, ovat periaatteessa aina samat; sävyjä vaihdellaan ja pieniä muutoksia voidaan toki tehdä. Jos taas teoksessa on erikseen vieraileva valosuunnittelija, kuten esimerkiksi Sugar – Piukat paikat -musikaalissa oli, toimin harjoitusvaiheessa valo-operaattorina, eli ohjelmoin valot, kuten hän on ne suunnitellut.

Teatterin blogi | Vaasan kaupunginteatteri

Itselläni varsinainen valojen tekovaihe kestää teoksesta ja harjoitusajasta riippuen kahdesta kolmeen viikkoa. Työviikkoni saattaa harjoitusvaiheessa näyttää esimerkiksi tältä: kuusi päivää viikossa kaksi harjoitusta päivässä klo 10-14 ja 18-21.30. Harjoitusten välissä ei suinkaan ole luppoaikaa, vaan tällöin olen myös töissä. Teen korjauksia, asennuksia ja ohjelmoin uutta. Päivät venyvät usein ylipitkiksi, mutta kun yleisö esityksen jälkeen taputtaa seisaallaan, tiedän, että työni ei ole mennyt hukkaan. Tuskin taputtaisivat, jos näyttämöllä olisi ollut pimeää. Valoja todellakin tarvitaan.

Teatterin blogi | Vaasan kaupunginteatteri

Ensi-illan jälkeen alkaa arki ja esitykset pyörimään. Silloin työni muuttuu välillä jopa hieman tylsäksi. Valo-tarkkaamo on katsomon takana kolmannessa kerroksessa lasin takana. Siellä istun kaikki esitykset ja ajan valotilanteet ohjelmoidusti ja suunnitellusti usein vain yhtä nappia painamalla.

Mielestäni mukavinta valojen teko on silloin, kun lavastus on itsessään jo runsas, näyttävä ja yksityiskohtainen. Tällöin tarvitsee ”vain” korostaa sen näyttävyyttä ja saada lavastus ja ihmiset näyttämään upeilta. Haastavinta se on silloin, jos lavastus on minimaalinen. Tällöin valaistus muuttuu myös osaltaan lavastukseksi. Sävyt, valon suunnat sekä intensiteetti, varjot ja muut valoihin liittyvät asiat vaikuttavat olennaisesti tunnelmaan ja vievät teosta osaltaan eteenpäin. Valolla voidaan näyttää, mutta myös peittää jokin asia. Joskus se, mitä ei näytetä, toimii tehokeinona, on kiinnostavaa, ja jättää asian katsojan mielikuvituksen varaan.

Teatterin blogi | Vaasan kaupunginteatteri

Taide on aina katsojan silmissä – kaikki katsovat sekä kokevat taiteen omien silmien ja kokemuksiensa kautta. Mikä miellyttää yhtä, ei välttämättä miellytä toista. Siksi luodessani valotilanteita teen sen minun omien mieltymysteni mukaan. Kun se mielestäni näyttää hyvältä, se on silloin niin. En voi tietää, mitä joku muu ajattelee asiasta. Tietysti on mukavaa, kun kuulee, että joku muukin on tykännyt tekemistäni valoista. Silloin koen onnistuneeni työssäni erityisen hyvin.

Kuvittele suuri musikaali ilman näyttäviä valoja. Kuvittele yhden näyttämökuvan farssi jossa värit vaihtuvat, valot vilkkuvat ja valotilanteet muuttuvat koko ajan vailla ajatusta. Kuvittele miltä ne sinusta näyttäisivät tai tuntuisivat kokonaan ilman valoja. Eikö pimeässä olisikin tylsää?

Valoja tarvitaan. Aina.

 

Olli Haakana

 

Olli Haakana | Vaasan kaupunginteatteri

Kirjoittajan tiedot:

  • Olli Haakana
  • Valaistusmestari
  • Vaasalainen
  • Työskennellyt Vaasan kaupunginteatterissa vuodesta 2000

Julkaistu: 15.01.2020