Pekka Haavistos tal
Kansanedustaja Pekka Haaviston avajaispuhe, J. O. Mallander – Extended Play, perjantaina 5.9.2025.
Arvoisat Vaasan kaupungin ja Kuntsin modernin taiteen museon edustajat, arvoisat avajaisvieraat,
arvoisa taiteilija Jan-Olof Mallander – hyvä Olle,
Ärade representanter för Vasa stad och Kuntsis museum för modern konst, ärade inbjudna gäster,
konstnären Jan-Olof Mallander – kära Olle,
Päätin kirjoittaa Sinulle Olle kirjeen, jonka luen nyt täällä taiteestasi ja elämäntyöstäsi kertovan näyttelyn avajaisissa. Tämä on kirje herkkyydestä, kohtaamisista, myötätunnosta, taiteesta.
Jo ennenkuin tiesimme kuka on J.O.Mallander me, Sinua vähän nuorempi sukupolvi, olimme törmänneet teoksiisi. Teinibileissämme soi levylautasella Isokynä Lindholmin ja Suomen Talvisodan rinnalla levysi Extended Play, jossa monotinen ääntenlaskija toistaa: ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.”
Yrjönkadun Kirjavintissä myytiin julisteiden joukossa paperiveistoksiasi – myös se seinälleni päätynyt juliste Kyösti Kallion patsaasta, jossa oli lisätty vähän valkoista partaa, tuuheita viiksiä ja soikeat lasit, ja myös nimikyltti oli pantu uusiksi: Trotski.
Vahvasti underground-henkiset työsi muistuttivat meitä 70-luvun nuoria siitä, että 60-luku oli kerran ollut oikeasti olemassa, vaikka taiteilija Outi Heiskanen kommentoikin 60-luvun olleen pelkkää renkaanvaihtoa.
Löysimme tiemme Huvilakadulle, Halvat Huvit/Cheap Thrills -galleriaasi. Näimme Elonkorjaajien näyttelyitä, Erik Uddströmin valokuvia, Outi Heiskasen grafiikkaa, Olli Lyytikäisen maalauksia.
Keskellä lattiaa oli putkirunkoinen lentäjän tuoli, jolla oli legendan mukaan lennetty Intian valtameren yllä. Kerroit että Armi Ratia oli yrittänyt sen Sinulta ostaa. Mutta se ei ollut myytävänä. Joimme teetä korkeista valkoisista muovimukeista. Ne muuttuivat käsissämme norsunluisiksi.
Kasviksen kauppa ja teehuone, sitten Kasvisravintola, oli aukeamassa Korkeavuorenkadulle. Tuijotimme illan pimeydessä Kasviksen ikkunaan teipattua listaa kotijumalista. Korkeavuorenkadusta tuli kohtauspaikka – tiedon valtaväylä ennen internettiä. Kuten kirjailija Karri Kokko on sanonut: ”Mitä oli olemassa ennen internettiä? Korkeavuorenkatu!”
Sitten tuli Uuden Ajan Aura -lehti. Istuit Porin Jazzeissa oraakkelimaisesti koivun alla meditaatioasennossa myymässä irtonumeroita. Ja kauppa kävi.
Tunsimme Sinut oraakkelina, jolla oli aina kannustava asenne nuoremman polven tekijöihin. Kaiken takaa kuului myös kokemuksen ääni. Kun Harri Sirolan ja Anja Kaurasen kulttuurilehti Kiima näki päivänvalon, totesit vähän lakonisesti: ”Tämän päivän kiima on huomispäivän oma kulta.”
Meidän, nuorempien, lehti oli Komposti, myöhemmin Suomi-lehti. Olit ahkera kirjoittaja. Päätoimittajan ominaisuudessa voin sanoa, että käsikirjoitusliuskasi olivat editorin ja latojan kauhistus. Ja tulit aina myös pahalle tuulelle, kun kirjoituksiasi editoitiin tai lyhennettiin.
Kaivoin eilen esiin vanhan kirjoituksesi Komposti-lehdessä, jonka olit kirjoittanut toukokuussa 1979: Tarttuva sutra: ”Epäily on tarttuva / Jatkuvuus on tarttuva / Aate on tarttuva / Huominen on tarttuva / Musiikki on tarttuva / Valo on tarttuva / Dharma on tarttuva…”
Vakiopalstasi oli ”Itätuulen tuomisia”. Isännöit useamman kerran Dalai Lamaa hänen käydessään Suomessa. Taistolaisliikkeelle olit muistuttanut: ”Maata on Moskovan takanakin.” Ne eivät pitäneet siitä – mutta se on totuus yhä tänä päivänä.
Olit taiteilijoiden tukija, heidän töidensä ostaja, taidekeräilijä, galleristi. Muistan myös sen surullisen hetken, kun olimme kantamassa ateljeen palon jälkeen Olli Lyytikäisen hiiltyneitä töitä uuteen tilaan Suvilahdenkadulle. Eikä palaa taivaasta savu.
Runossasi ”En begynnelse” kerrot maailman synnyn uudessa järjestyksessä: ”I begynnelsen fattades ett beslut. Men för att detta beslut skulle kunna fattas behövdes ett Möte. Ett Möte sammankallades. Men för att Mötet skulle kunna sammankallas behövdes deltagare, människor. Människor skapades.”
”Kohti puhdasta maata” oli valkoisista tiilistä tehty ympäristötaideteos, joka oli esillä useammassa puistossa. Kaivopuistossa huomasit, että tiilet liikkuivat ja siirtyivät yön aikana – kuin itsestään. Totesit silloin pelaavasi shakkia tuntemattoman vastustajan kanssa.
Upea Wang-työsi – perhosmaiset hiilellä tehdyt kuviot, zeniläinen teos – täytti Tukholman Moderna Museetissa huoneen. Se oli hieno teos. Teit hiiliperhosia keskeyttämättä, osana näyttelyä.
Kaikki se on tänään täällä, katsojien ja yleisön nähtävänä ja koettavana. Taiteestasi ja urastasi tehdään nyt akateemisia opinnäytetöitä. Jostakin syystä minulle tulee tästä kaikesta mieleen Herman Hessen tulevaisuuteen sijoittuva yhteisö Kastaliassa, joka pelaa univeraalia, mystistä lasihelmipeliä. Siinä yhdistetään tieteen, taiteen, musiikin ja filosofian elementtejä korkeasti symbolisella tasolla. Yhteisö on omistautunut henkisille harrastuksille ja sivistyksen säilyttämiselle. Tiedän, että oma Kastaliasi, oma lasihelmipelisi, oma arkistosi, on Kiskossa.
Mutta taiteellisen työsi lisäksi olet ollut korvaamaton tuki ja apu nuoremman polven kulttuurin tekijöille ja taiteilijoille. Olet kuljettanut mukanasi aina rohkeutta, uskallusta ajatella, sanoa ja toimia eri tavalla.
Omassa arjessani kulkee joka päivä mukana yksi paperiveistosoivalluksesi: ”Ajatusviiva eduskuntatalon yläpuolella”. Voi kun olisikin!
Onnea Olle elämäntyösi näyttelystä täällä Vaasassa!
Pekka Haavisto
kansanedustaja
Vaasa 5.9.2025