Artikkelin kategoriat: Uutiset
Inkeri Julkunen ja muita naivisteja – Suomalainen naivismi saa oman näyttelynsä kesäksi Pohjanmaan museossa
Julkaistu: 6.6.2025
Pohjanmaan museossa avautuu kesäkuussa naivismia esittelevä näyttely, jonka keskiössä on vaasalainen taiteilija Inkeri Julkunen (1935–2017). Monimuotoista naivismia avataan myös taiteilijan aikalaisten avulla. Kattava näyttely nostaa ensimmäistä kertaa laajemmin esiin naivismin taiteellisena suuntauksena Vaasan museoissa.
Vaasalainen taiteilija Inkeri Julkunen (1935–2017) aloitti maalaamisen 1970-luvun alussa itseoppineena taiteilijana. Naivismi vei hänet mukanaan, sillä se viehätti ja tuntui sopivan hänelle parhaiten.
Tyylisuuntana naivismi on monitahoista, ja sen aihepiirit, tyylit ja tekniikat vaihtelevat. Pohjanmaan museon näyttelyssä tätä taiteellista suuntausta valotetaan erityisesti Inkeri Julkusen tuotannon välityksellä. Näyttely esittelee taiteilijan tuotantoa 1970-luvulta aina 1990-luvulle saakka ja sisältää ennen kaikkea öljy- ja akryylimaalauksia sekä joitakin veistoksia.
Näyttely avaa näkymän paitsi Julkusen omaan tuotantoon myös suomalaisen naivismin monimuotoisuuteen esitellen maan johtavien naivistien, kuten Martti Innasen (1931–2014), Alice Kairan (1913–2006), Lea Kaupin (1917–1999), Pirkko Lepistön (1922–2005) ja Tuomas Mäntysen (1932–2024) maalauksia. He kaikki edustavat aikakautta, jolloin naivismi sai jalansijaa Suomessa.
Ympäristönsä lämminhenkinen tallentaja
Inkeri Julkunen syntyi Vaasassa vuonna 1935 ja vietti suurimman osan elämästään Karperössä valokuvaajapuolisonsa Mikko Julkusen kanssa. Noin 30-vuotiaana hän alkoi maalata itseoppineena, ensin öljyväreillä ja myöhemmin akryylillä. Aiheensa hän löysi lähiympäristöstään, joita hän maalasi muistista, luonnosten pohjalta tai suorien havaintojen perusteella. Joskus myös puolison kameraa käytettiin apuna. Koska Julkunen usein kuvasi lähiympäristöään, Vaasasta ja Karperöstä tutut kaupunkinäkymät ovat säilyneet hänen teoksissaan.
Julkusen teoksissa näyttäytyy katunäkymien lisäksi arjen askareita, ystäviä, naapureita, ja toisinaan tuntemattomia ohikulkijoita. Esimerkiksi teoksessa Lähikauppa (1977) nähdään Ann-Mari Lammion siirtomaatavarakauppa Vaasassa. Se on teos, josta taiteilija sai runsaasti kiitosta. Eräänlaisen naivistisen realismin kautta hänen katsottiin vangitsevan menneen ajan.
Eläimet olivat tärkeitä Inkeri Julkusen elämässä – hän maalasi sekä perheen että naapuruston eläimiä. Teokset Musta lammas (1988) tai Mirre (1986) osoittavat hänen rakkautensa eläimiin ja yksityiskohtien tarkan havainnoinnin.
Aikalaisten äärellä
Usein naivistit ovat itseoppineita, kuten Inkeri Julkunen, mutta suuntaus ei rajoitu koulutustaustaan. Yhteistä on inhimillinen, lämmin ja joskus melankolinen ote elämään. Naivismi voi olla yhtä aikaa leikkisää ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa.
Kuvaukset arjesta ovat yleisiä naivistisessa maalaustyylissä. Myös talo ja koti ovat toistuvia aiheita. Teoksissa rakennukseton sijoiteltu usein keskeisesti, lähelle etualaa, naivismille tyypilliseen frontaaliseen tapaan. Monia taloja lähestytään polkua pitkin. Arjen kuvaus näkyy myös Martti Innasen, Lea Kaupin ja Pirkko Lepistön teoksissa, joskin Innasen kansanelämän kuvauksissa on usein Julkusta satiirisempi ja humoristisempi sävy.
”Naivisti olen, ja siksi kai jäänkin”
Inkeri Julkunen osallistui useisiin ryhmänäyttelyihin kotimaassa vuodesta 1972 alkaen. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä nähtiin 1977, ja vuosina 1989–1993 hän osallistui Naivistit Iittalassa -näyttelyihin. Lisäksi hänen teoksiaan esiteltiin ryhmänäyttelyissä Ruotsissa muun muassa Malmössä, Sundsvallissa ja Örnsköldsvikissä. Hän kuului useisiin yhdistyksiin ja taiteilijaliittoihin, kuten Vaasan Taiteilijaseuraan, Pohjalaiseen Taiteilijaliittoon, Taiteilijaseura Botniaan ja Taidemaalariliittoon.
Julkusen varhaiset teokset ovat värimaailmaltaan hieman hillitympiä, kun taas 1980-luvun teokset ovat värikkäämpiä ja niissä on runsaasti vastavärejä. Taiteilijaa selvästi kiehtoi taivaan eri valo-olosuhteet sekä värit. Hänen mukaansa maalaukset olivat ”puoliksi totta ja puoliksi tarua”. Näyttelyssä nähtävät teokset ovat esittäviä, ja niiden joukosta erottuu muutama erityisesti mielikuvitukseen painottuva teos. Julkunen etsi omaa polkuaan taiteen ja todellisuuden välimaastossa. Hän itse muotoili: ”Naivisti olen, ja siksi kai jäänkin”.
Tietoja teoksista otetaan yhä vastaan
Naivismia taiteellisena suuntauksena ei ole aiemmin laajemmin esitelty Vaasan museoissa. Vuonna 2024 museoissa aloitettiin Inkeri Julkusen tuotannon kartoitustyö. Museon kokoelmissa oli entuudestaan kahdeksan teosta ja kartoituksen kautta löytyi huomattava määrä teoksia. On todennäköistä, että on olemassa enemmän teoksia, joita ei ole vielä paikannettu. Otamme edelleen mielellään vastaan tietoa Inkeri Julkusen teoksista – yhteydenotot vastaanottaa amanuenssi Janna Sirén, janna.siren@vaasa.fi.
Näyttely on esillä 7.6.-19.10.2025 Pohjanmaan museossa.