Jouluoratorio

Johann Sebastian Bach (1685–1750):
Jouluoratorio BVW 248 (1734)
Kantaatit 1–3

Tomas Djupsjöbacka, kapellimestari

Kapellimestari Tomas Djupsjöbacka tunnetaan monipuolisena muusikkona, joka esiintyy aktiivisesti myös sellistinä. Djupsjöbackan tausta on kamarimusiikissa. Hän on jousikvartetti Meta4:n perustajajäsen ja esiintyy säännöllisesti myös maineikkaan Chamber Orchestra of Europen riveissä.

Kapellimestarina Djupsjöbacka debytoi Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa vuonna 2013, ja on sen jälkeen johtanut lähes kaikkia suomalaisorkestereita, kuten Radion sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteria, Oulu Sinfoniaa, Turun filharmonista orkesteria ja Sinfonia Lahtea. Muusikoiden aloitteesta Djupsjöbacka pyydettiin Lapin kamariorkesterin päävierailijaksi, jona hän on toimi syksystä 2019 kevään 2022 loppuun. Djupsjöbacka aloittaa Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestarina tammikuussa 2021.

Klassisen ohjelmiston lisäksi Djupsjöbacka on viime vuosina kantaesittänyt lukuisia sävellyksiä muun muassa Jukka Tiensuulta, Veli Kujalalta, Sampo Haapamäeltä sekä Mikko Heiniöltä, ja tehnyt konserteissaan yhteistyötä jonglöörien, tanssijoiden ja foley-artistin kanssa. Lokakuussa 2020 Djupsjöbacka vieraili Lahden Sibelius-festivaalilla Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa, joka esitti Sibeliuksen musiikkia aikalaissoittimin.

Djupsjöbacka aloitti kapellimestariopinnot vuonna 2012 New Yorkin Metropolitan-oopperan ylikapellimestarin Yannick Nézet-Séguinin opissa. Opintojaan hän jatkoi Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla, josta hän valmistui vuonna 2017. Djupsjöbacka on myös osallistunut Jorma Panulan mestarikursseille.

Kathrin Lorenzen, sopraano

Sopraano Kathrin Lorenzen syntyi Flensburgissa vuonna 1994 ja kasvoi viidennen sukupolven maatilalla, joka kuuluu hänen perheelleen. Hän aloitti kirkkomusiikin opinnot HMT Leipzigissa ja lauloi monenlaisissa kuoroissa ja kokoonpanoissa, mukaan lukien Saksan kansallinen nuorisokuoro, Kammerchor Stuttgart ja World Youth Choir. Opintojensa aikana hänen halunsa tehdä laulamisesta pääinstrumenttinsa ja uransa kasvoi tasaisesti. Jatkaessaan urku- ja lauluopintoja HfM Saarissa (professori Ruth Ziesakin johdolla) hän muutti Tukholmaan vuonna 2021 voitettuaan koe-esiintymiset Ruotsin radion kuoron pysyväksi jäseneksi. Samanaikaisesti hän jatkoi maisteriopintojaan laulussa KMH Tukholmassa (professori Bo Rosenkullin johdolla).

Viime vuosina Kathrin on vakiinnuttanut asemansa kysyttynä solistina ja konserttilaulajana Saksassa ja Skandinaviassa. Hän on erityisesti omaksunut taidelaulun kaikissa muodoissaan ja nauttii uusien konserttikonseptien kehittämisestä. Hänellä on myös suuri intohimo kamarimusiikkiin ja säännöllinen lied-duo pianisti Oskar Ekbergin kanssa.

Kathrin on saanut useita palkintoja ja stipendejä (Nikolaus Reiser-Stiftung, Richard-Wagner-Verband, KMA-stipendi jne.). Vuonna 2023 hän voitti 1. palkinnon ja yleisöpalkinnon 12. kansainvälisessä Telemann-kilpailussa Magdeburgissa. Kathrin voitti myös Solistpriset 2024 (”Solistipalkinto”), Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian suurimman palkinnon nuorille muusikoille, ollen ensimmäinen laulaja 16 vuoteen, joka saavutti sen. Kesäkuussa 2024 hän sai 2. palkinnon ja kunniamaininnan yleisöltä Mirjam Helin -kansainvälisessä laulunkilpailussa.

Jingjing Xu

Jingjing Xu on kiinalainen mezzosopraano, jota on ylistetty ilmaisullisesta taiteellisuudestaan ja monipuolisesta ohjelmistostaan. Wuhusta kotoisin oleva Xu suoritti maisterintutkintonsa McGillin yliopistossa vuonna 2023, missä hän voitti Wirth Vocal Prize -palkinnon. Seuraavana vuonna hän voitti vuoden 2024 Mirjam Helin -kilpailun nuorimpana osallistujana.

Jingjing teki oopperadebyyttinsä vuonna 2022 esittämällä pääroolin Händelin Orlandossa McGillin yliopistossa. Sen jälkeen hän on esiintynyt oratorio- ja konserttikeikoilla, mukaan lukien Rossinin Petite messe solennelle, Duruflén Requiem ja Händelin Messiah. Hän on esiintynyt muun muassa Canadian Opera Companyn, Montrealin Société d’Art Vocale -yhtyeen sekä Suomen Organ and Aria Festivalin kanssa. Helmikuussa 2025 hän esiintyi Oulu Sinfoniaorkesterin solistina, ja kesällä 2025 hän tekee debyyttinsä Bregenzin festivaalilla esittäen pääroolin La Cenerentolassa.

Oopperan ja oratorion lisäksi Jingjing tunnetaan vakuuttavasta tulkinnastaan taidelauluissa. Hän ja hänen duokumppaninsa Christopher Knopp osallistuivat Franz-Schubert-Institutiin vuonna 2023, missä he opiskelivat Elly Amelingin, Robert Hollin ja Roger Vignolesin johdolla.

Hänen päämentoreitaan ja laulunopettajiaan ovat Annamaria Popescu ja Jie Zhou, ja hän työskentelee tiiviisti myös ohjaajien Michael McMahonin ja Esther Gonthierin kanssa. Lisäksi hän on osallistunut mestarikursseille James Vaughanin, Graham Johnsonin, Jeff Cohenin, Pierre Valletin ja Helmut Deutschin johdolla.

Juan de Dios Mateos, tenori

Syntynyt Almeriassa, hän opiskeli laulua Carlos Aransayn johdolla sekä Pariisin kansallisen oopperan oopperastudiossa. Erityisesti bel canto- ja Mozart-repertuaarissa erottuva hän on esiintynyt teattereissa kuten Gran Teatre del Liceu, Deutsche Oper Berlin, Sydney Opera House, Teatro de la Zarzuela, Melbourne Opera, Teatro Municipal de Santiago de Chile, Shanghai Opera, Teatro Verdi di Trieste, Teatro Petruzelli, Teatro Verdi di Salerno, Teatro Massimo Bellini, Oslo Opera House, Teatro Campoamor ja Innsbruck Opera; sekä festivaaleilla kuten MÜPA, Luglio Musicale Trapanese, Festival di Vicenza, Festival di Spoleto, Mikkelin Festivaali, FeMÀS.

Hän on esittänyt oopperoita kuten Il Barbiere di Siviglia, L’Elisir d’amore, La Cenerentola, Don Giovanni, Il Viaggio a Reims, Il Turco in Italia, La Cenerentola, L’Italiana in Algeri, Così fan tutte, Reigen, Owen Wingrave, Les Fêtes d’Hébè, Ariadne auf Naxos, Acis and Galatea; espanjalaisessa repertuaarissa teoksia kuten El Poeta Calculista, La Dolores, La Araucana ja Luisa Fernanda; sekä sinfonista ja oratoriorepertuaaria kuten Messiah, Rossinin Messa di Gloria & Stabat Mater, Carmina Burana, Beethovenin 9. sinfonia ja muita.

Hänen monien palkintojensa joukossa ovat Plácido Domingon palkinto Tenor Viñas -kilpailussa, toinen palkinto Hariclea Darclée -kilpailussa Romaniassa, ja vuonna 2021 hän voitti seitsemän palkintoa SOI International Competition -kilpailussa. Vuonna 2023 hän sai yleisöpalkinnon Lousadan kansainvälisessä kilpailussa.

Aksel Daveyan, basso

Aksel Daveyanin tulevat ja viimeaikaiset esiintymiset sisältävät Marcello-roolin La bohème -oopperassa Glyndebournen festivaalilla, Albertin Wertherissa Opernhaus Zürichissä, Yamadorin Madama Butterflyssa Festspielhaus Baden-Badenissa ja Berliinin filharmonikoiden kanssa sekä Giorgio Germontin La Traviatassa, Ottokarin Der Freischützissa ja Figaron Il Barbiere -oopperassa Oldenburgisches Staatstheaterissa.

Hän on esiintynyt myös rooleissa Dr. Malatesta Don Pasqualessa, Stravinskyn Les Noces, Il Maestro Viva la Mamma, Morales Carmen ja Dumasin Andrea Chénier Opernhaus Zürichissä.

Aiempiin esiintymisiin lukeutuvat konsertit ja konserttioopperaesitykset Georgian kansallisoopperassa Tbilisissä, Krakovin oopperassa, Theatre Logosissa Lodzissa, San Lazzaron saarella Venetsiassa, Jerevanin ooppera- ja balettiteatterissa, Teatro Politeamassa Palermossa, joissa hän on laulanut Figaroa Il Barbiere di Sivigliassa, Guglielmoa Così fan tutte -oopperassa, Conteta Le nozze di Figarossa, Silvioa I Pagliaccissa, Alfonsoa La Favoritassa, Pierrot’ta Korngoldin Die tote Stadtissa, Yeletskyä Pique Damessa, pääroolia Eugene Oneginissa, Robertia Tšaikovskin Iolantessa, Venetsialaisen vieraan Rimski-Korsakovin Sadkossa, Mansurianin Requiemin National Centre of Chamber Musicissa Jerevanissa, Haladjianin Missa de Lumine Thomaskirchessä Frankfurtissa, Fauren Requiem ja 7 rukousta Aram Khachaturian -konserttisalissa sekä Mansurianin Hymnus Navapet Mendelin festivaalilla Brnossa, Tsekin tasavallassa.

Aksel Daveyan on voittanut 1. palkinnon Elena Obraztsova -kilpailussa Pietarissa ja 2. palkinnon Queen Sonja -kilpailussa. Hän on myös Opera Crown Tbilisin kilpailun 3. palkinnon voittaja, Pan-Armenian kilpailun Gohar Gasparyan 1. palkinnon voittaja sekä Boghossian Youth Prize 2020 (Armenian presidentin palkinto).

Kamarikuoro Canticum Maris

Kamarikuoro Canticum Maris on vuonna 2020 perustettu Vaasan suomalaisen seurakunnan kuoro. Kuoroa johtaa Dir. Mus. Tarja Viitanen.

Nuoresta iästään huolimatta on Canticum Maris osoittautunut vahvaksi ja osaavaksi kuoroksi. Canticum Maris on jo ehtinyt esiintyä useissa Ylen radio- ja tv-lähetyksissä. Canticum Mariksen toiminnassa tärkeässä osassa on suurten kirkkomusiikkiteosten esittäminen; mm. W.A. Mozartin Requiem, J. Haydnin oratorio Vuodenajat ja G.F. Händelin oratorio Messias ovat olleet viime vuosien projekteja.

Suuret kuoroteokset ja vaativa a cappella-ohjelmisto kehittävät nopeasti osaavaa kuoroa. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat mm. Oratorio Messias Vaasan Herättäjäjuhlilla kesällä 2024 sekä J. Haydnin Oratorio Luominen yhdessä Vaasan Kaupunginorkesterin kanssa sekä osallistumisia kuorofestivaaleihin Suomessa ja ulkomailla.

”Bachin puheteko – hänen musiikkinsa on vastarinnan teko, se kamppailee aktiivisesti pyhän ja maallisen toisistaan erottamista vastaan. Tämä vastarinnan teko musiikissa huipentuu huutoon. Vain vastarinta vastustaa kuolemaa taideteoksen tai ihmisten taistelun muodossa.” Gilles Deleuze 1987 (suom. Jussi Vähämäki)

1900-luvun huomattavimpiin ranskalaisfilosofeihin kuulunut Gilles Deleuze yhdisti taiteen ja vastarinnan toisiinsa. ”Kaiken tämän on tehtävä selväksi kaksi puolta”, ja siksi hän kannatti pyrkimystä olla erottamatta pyhää ja maallista toisistaan. On Deleuzen kanssa samaa mieltä tai ei, on selvää, että Johann Sebastian Bachille hengellinen ja maallinen musiikki todellakin tulivat samasta lähteestä eikä hän nähnyt merkittävää eroa eri käyttöön sävellettyjen teosten välillä. Hän signeerasikin paitsi kaikki kirkkomusiikkiteoksensa, myös monet maalliset sävellyksensä akronyymillä S. D. G., eli Soli Deo gloria, yksin Jumalalle kunnia.

Harvassa Bachin teoksessa maallinen ja hengellinen musiikki luovat yhtä vahvaa liittoa kuin Jouluoratoriossa. Bach tarkoitti Jouluoratorion kuusi kantaattia yhdeksi kokonaisuudeksi, vaikka ne alunperin esitettiinkin jumalanpalvelusten yhteydessä joulun kuutena eri pyhänä joulupäivästä loppiaiseen. Se, että kokonaisuus jaettiin usealle päivälle, ei ollut Bachin keksintö: tapa oli ollut Saksassa kohtalaisen yleinen jo Buxtehuden ajoista saakka ja Bach oli nähnyt ja kuullut samanlaisia oratorioesityksiä nuorena miehenä ainakin Lyypekissä ja Arnstadtin-aikoinaan naapurikaupunki Rudolstadtissa.

Jouluoratorio syntyi jouluksi 1734, jolloin Bach oli toiminut Leipzigissa Tuomaskoulun kanttorina jo yli kymmenen vuotta. Bach oli käyttänyt pari ensimmäistä Leizigin-vuottaan säveltämällä tunnollisesti kantaatin lähes kaikkiin kirkkopyhiin ja luonut siten hyvin kattavan hengellisten kantaattien tuotannon. Myöhemminkin kantaatteja – sekä kirkkoa varten sävellettyjä hengellisiä että erilaisiin muihin juhlatilaisuuksiin sävellettyjä maallisia – syntyi tasaiseen tahtiin. Vaikka adventtiaikana Leipzigissa ei kantaatteja esitetty ja säveltäjällä oli joulun alla periaatteessa hieman enemmän aikaa, päätyi Bach Jouluoratoriossa käyttämään sävelaineistona omien aiempien kantaattiensa aarioita ja kuorokohtauksia, joihin parhaassa tapauksessa vaihdettiin vain sanat ilman musiikin sen kummempaa muokkausta. Aarioista vain kolmannen kantaatin kaunis alttoaaria Schliesse, mein Hertze, dies selige Wunder on varta vasten Jouluoratoriota varten sävelletty. Marian ihmetys uuden jumalallisen ihmeen edessä oli liian tärkeä aaria otettavaksi kierrätysmateriaalista.

Jouluoratorion kolmen ensimmäisen kantaatin osalta Bach käytti päämateriaalina kahta vuonna 1733 valmistunutta maallista kantaattia, joista molemmat oli sävelletty Saksin hovin syntymäpäiviä varten. Libretisti oli oletettavasti Picander-kirjoittajanimeä käyttänyt Christian Friedrich Henrici. Hänen tehtäväkseen jäi asetella Bachin valitsemiin numeroihin uudet tekstit sekä kirjoittaa resitatiivitekstit evankeliumien pohjalta.

Kirkkomusiikkiteoksiensa koraaleissa Bach käytti lähes järjestään jo olemassa olevia virsiä. Jouluoratoriossa hän kuitenkin teki poikkeuksen, sillä kantaatin nro 4 koraalit ovat tiettävästi Bachin itsensä kirjoittamia. Kolmessa ensimmäisessä kantaatissa Bach kuitenkin käytti koraaleissa pääasiassa Lutherin säveltämiä virsiä.

Oratorio esitettiin Leipzigissä joulun ja loppiaisen välillä vain vuodenvaihteessa 1734–1735, tosin useimmat kantaatit saivat esityksen samana päivänä sekä Tuomaskirkon että Nikolainkirkon jumalanpalveluksissa. Sen jälkeen saatiin odottaa yli sata vuotta, kunnes ajatus menneen ajan musiikin uudelleenesittämisestä julkisesti oli edes mahdollinen ja Jouluoratorio kaivettiin arkistojen kätköistä, nyt lähinnä konserttikäyttöön. Moderniksi esityskäytännöksi on pääasiallisesti vakiintunut esittää kantaatit kahdessa osassa: kolme ensimmäistä kantaattia ennen joulua ja kolme jälkimmäistä uuden vuoden jälkeen.

Nykyään jouluoratorio kuuluu itsestäänselvästi joulun musiikkitarjontaan ja hyvä niin, sillä Jouluoratorio on kuin joulu itse: pyhä ja maallinen yhtyvät siinä hedelmällisellä tavalla, ja jos pohjalla onkin evankeliumien ilosanoma Jeesuksen syntymästä, on päällä lukematon määrä eri kerroksia, joista jokaiselle on ammennettavaa.

Teksti: Panu Sivonen