Menneisyys ja nykyisyys
Kamarikonsertti
Tuomas Turriago, piano
Liisa Makkonen, viulu
Sofia Eklund, viulu
Nana Raitaluoto, alttoviulu
Vladimir Reshetko, sello
Erica Nygård, huilu
Panu Sivonen, oboe
Eneko Iriarte Velasco, klarinetti
Zeynep Bozkaplan, fagotti
Harri Ala-Aho, käyrätorvi
Antonín Dvořák:
Jousikvartetto nro 12 F-duuri, op. 96, ”Amerikkalainen”
Karl Goepfart:
Puhallinkvartetto, op. 93
Tuomas Turriago:
Somber
Eva Ugalde Álvarez:
Bost Miniatura
Kulttuurit ja aikakaudet kohtaavat orkesterin lokakuun kamarimusiikkikonsertissa. Antonín Dvořákin böömiläisen lavea jousikvintetto saa vastinparin saksalaista romantiikkaa edustavan Karl Goepfartin täsmällisestä puupuhallinkvartetosta. Euroopan laidalta Baskimaasta tulevan Eva Ugalden ja suomalaisen, mutta eteläamerikkalaisia juuria omaavan pianisti Tuomas Turriagon uudet sävellykset osoittavat nykymusiikin dogmeista vapaan moninaisuuden kuuluvan kaikille. Menneisyyden mestarit ja oman aikamme kiinnostavat tekijät tervehtivät toisiaan sydän avoinna.
Ohjelma
Jousikvartetto nro 12 F-duuri op. 96, Amerikkalainen (1893)
1. Allegro ma non troppo
2. Lento
3. Molto vivace
4. Finale: Vivace ma non troppo
Puhallinkvartetto op. 93 (1907)
1. Allegro risoluto
2. Scherzo: Vivace
3. Allegro vivo, con bravura
Somber (2017)
Bost Miniatura (2023, ekS)
1. Korapilo
2. Klezmer
3. Kemena
4. Kamusada
5. Korrika
Teosesittelyt
Vaikutteita yli Atlantin
Tšekin merkittävin säveltäjä Antonín Dvořák (1841–1904) nautti kotimaassaan jo suurta arvostusta, kun hän noin 50-vuotiaana sai kutsun New Yorkiin johtamaan paikallista konservatoriota. Dvořák tarttui tarjoukseen ja vietti seuraavat noin kolme vuotta, 1892–1895, Yhdysvalloissa. Opetusvelvollisuuksiensa vuoksi hänen sävellystuotantonsa on tältä ajalta suppeampaa, mutta Amerikasta saadut vaikutteet yhdistyivät hänen tšekkiläiseen sävelkieleensä erityisen hedelmällisellä tavalla, ja Yhdysvalloissa syntyi moni Dvořákin rakastetuimmista teoksista. Ehkä kuuluisin näistä on sinfonia nro 9 ”Uudesta maailmasta”, mutta heti perässä tulevat jousikvintetto Es-duuri ja jousikvartetto nro 12 F-duuri, jotka molemmat tunnetaan lisänimellä Amerikkalainen.
Nämä kamarimusiikkiteokset syntyivät kesällä 1893 Dvořákin vierailulla Spillvillen tšekkiyhteisössä Keskilännen Iowassa, ja Kneisel-kvartetti kantaesitti nyt kuultavan jousikvarteton seuraavan vuoden alussa Bostonissa. Teos alkaa melkein kuin Dvořákin maamiehen Bedřich Smetanan ensimmäinen jousikvartetto, mutta lähtee sitten omille teilleen. Dvořák saavuttaa monissa melodioissa pentatonisen tunnelman käyttämättä varsinaista pentatonisuutta. Scherzossa voi kuulla myös iowalaisen maalaismaiseman ääniä, sillä Dvořák käytti siellä kuulemaansa linnunlaulua inspiraationa.
Dvořákin tavoin saksalainen Karl Goepfart (1859–1942) vieraili työn merkeissä Yhdysvalloissa: hän toimi Baltimoressa vuoden verran kapellimestarina vain teini-ikäisenä 1870-luvun puolen välin tienoilla. Palattuaan takaisin Saksaan opiskeli hän Weimarissa ja ajautui siellä vaikuttaneen säveltäjä-pianisti Franz Lisztin vaikutuspiiriin. Opintojensa jälkeen hänet tunnettiin ennen kaikkea kuoronjohtajana Saksan eri kaupungeissa ja vuodesta 1885 Weimarin hoviteatterin kapellimestarina.
Goepfartin puhallinkvartetto d-molli op. 93 vuodelta 1907 on kolmiosainen, ja muodosta tekee yllättävän se, että perinteisellä hitaan osan paikalla kuullaan scherzo. Varsinainen hidas osa siis puuttuu ja jos Dvořákin Amerikkalaisen jousikvarteton pihvi on nimen omaan hidas osa, keskittyy Goepfartin keskeisin sanottava avausosaan. Goepfart käyttää puupuhaltimia tasapainoisesti äärimmäisyyksiä välttäen.
Tuomas Turriago on vuonna 1979 syntynyt suomalainen säveltäjä-pianisti, jonka juuret isän puolelta ovat Etelä-Amerikassa. Jyväskylästä kotoisin oleva Turriago opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa Erik T. Tawastjärnan johdolla ja toimii nykyään säestyksen lehtorina Tampereen musiikkiakatemiassa. Pianistin uran ohessa hän on luonut varsin laajan sävellystuotannon. Turriagon pianokappale Somber on sävelletty vuonna 2017 pianisti Ville Hautakankaan tilauksesta. Teoksessa on nimensä mukaisesti synkkiä varjoja ja paikoin se puskee läpi lohduttoman pimeän syksyn, mutta jazzin ja jopa György Ligetin pianoetydit mieleen tuova rytminen draivi pitää teoksessa toivoa yllä.
Suoraan Atlantin rannalta, Baskimaan San Sebastianista, on kotoisin Eva Ugalde Álvarez (1973–). Hän on kunnostautunut etenkin kuoronjohtajana ja säveltänyt ja sovittanut eri kuorokokoonpanoille paljon. Nykyään hän työskentelee San Sebastianin konservatoriossa apulaisprofessorina. Pianolle ja puhallinkvintetille sävelletty Bost Miniatura (Viisi miniatyyriä) on saanut inspiraationsa baskikulttuurista, ja sen osissa on hyvin vaihtelevat kokoonpanot. Fagotille ja pianolle sävelletty avausosa Korapilo tarkoittaa solmua. Toisessa osassa klarinetti liittyy mukaan klezmer-poljentoon ja sisua tarkoittavassa Kemenassa myös oboe. Kamusada (sydänsuru) alkaa käyrätorvisoololla, ja lopulta räväkässä finaalissa koko puhallinkvintetti ja piano musisoivat yhdessä, kun huilulle annetaan viestin ankkuriosuus teemojen palloillessa soittimelta toiselle. Finaalin nimi korrika muuten tarkoittaa paitsi juoksua yleisesti, myös Baskimaassa kahden vuoden välein järjestettävää viestijuoksutapahtumaa, jossa juostaan yhtäjaksoisesti peräti 11 päivää. Tapahtuma sai alkunsa pian Espanjaa hallinneen Francisco Francon valtakauden jälkeen vuonna 1980 ja sen tarkoitus on ollut levittää tietoisuutta baskin kielestä, jonka asema Francon diktatuurin aikana oli jopa uhanalainen. Vuoden 2024 korrikassa juoksukilometrejä pitkin Baskimaata tuli peräti 2700.
Bost Miniatura saa konsertissa Suomen ensiesityksensä.
Teksti: Panu Sivonen