Soitinakatemioiden ilta

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)
Viulukonsertto nro 3 G-duuri K. 216 (1775)
1. Allegro

2. Adagio

3. Rondo: Allegro

Tielman Susato (1510/1515-1570)
Sarja kokoelmasta La Dansereye (1551, sov. Niklas Hagmark)
1. La Mourisque
2. Entre du fol
3. Danse du roy
4. Rondo
5. Ronde – Mon Amy
6. Ronde et Saltarelle
7. Den hoboeckendans
8. Allemaigne & Recoupe
9. Pavane Battaille

— Väliaika —

Edward Elgar (1857-1934)
Sellokonsertto e-molli op. 85 (1919, orkestrointi Iain Farrington)
1. Adagio – Moderato

Felix Mendelssohn(1809-1847)
Pianokonsertto nro 1 g-molli op. 25 (1830–1831)
1. Molto allegro

Ludwig van Beethoven (1770-1827)
Pianokonsertto nro 5 Es-duuri op. 73, ”Keisarikonsertto (1809)
1. Allegro

Jan Söderblom, kapellimestari

Dynaaminen tausta esiintyvänä muusikkona, solistina, kamarimuusikkona ja orkesterin johtavissa tehtävissä, tekee tutkimisesta keskeisen voiman Jan Söderblomin kapellimestarinuralla. Hän toimii tällä hetkellä Suomen Kamariorkesterin taiteellisena johtajana, on kahden vuosittaisen festivaalin taiteellinen johtaja sekä vieraileva kapellimestari kaikkien merkittävien suomalaisten orkestereiden kanssa. Hän toimi Helsingin kaupunginorkesterin 1. konserttimestarina vuosina 2016–2025 ja esiintyy usein myös play-director-roolissa. Johtaessaan, ohjatessaan tai soittaessaan Söderblomin taiteellinen näkemys välittää selkeästi henkilökohtaisen kertomuksen, jossa historia ja nykyhetki sekä kulttuuri ja luonto kohtaavat omaleimaisella ja vaikuttavalla tavalla.

Jan Söderblom nimitettiin Suomen Kamariorkesterin taiteelliseksi johtajaksi vuonna 2021 jatkamaan orkesterin perustajan Jukka-Pekka Sarasteen visiota. Hän on myös Tammisaaren Kesäkonserttien ja Grankulla Musikfestin taiteellinen johtaja. Aiemmin hän on toiminut Pori Sinfoniettan ylikapellimestarina (2012–2016), Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana (2002–2009) sekä Inkoossa järjestettävän Music by the Sea -festivaalin taiteellisena johtajana vuoteen 2023 asti.

Oopperan maailmaan syvästi juurtuneeseen musiikilliseen ympäristöön syntynyt Jan Söderblom aloitti viulunsoiton varhain. Kasvaessaan suomalaisen musiikkielämän nousukauden keskellä hän opiskeli muun muassa Géza Szilvayn, kansainvälisesti tunnetun Colourstrings-opetusmenetelmän kehittäjän, sekä Ari Angervon johdolla. Kansainvälisen vuorovaikutuksen nälkä johti jatko-opintoihin Endre Wolfin, Amadeus-kvartetin, Sándor Véghin ja David Takenon kanssa. Hän on esiintynyt solistina muun muassa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin, Norjan radion orkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin ja Japanin filharmonisen orkesterin kanssa. Syvä intohimo kamarimusiikkiin johti New Helsinki Quartetin perustamiseen; yhtye voitti useita kilpailuja ja esiintyi Euroopan arvostetuimmilla konserttilavoilla.

Oli alusta alkaen selvää, että kapellimestarityö muodostaisi merkittävän osan Jan Söderblomin ammatillisesta identiteetistä. Rakentaessaan uraa solistina ja kamarimuusikkona hän hakeutui Sibelius-Akatemian arvostetulle kapellimestariluokalle Jorma Panulan ja Leif Segerstamin johdolla. Tämän seurauksena hänen kaksoisuransa suuntautui yhä vahvemmin kapellimestarintyöhön. Hän on johtanut kaikkia merkittäviä suomalaisia orkestereita sekä muun muassa Scottish Chamber Orchestraa, Orchestre de Chambre de Lausanneta, Orquesta RTVE:tä, Nordwestdeutsche Philharmonieta, MDR Sinfonieorkesteria (Leipzig), Tanskan kansallista kamariorkesteria, Norjan radion orkesteria KORKia, Norrköpingin ja Helsingborgin sinfoniaorkestereita sekä Orchestre National Bordeaux Aquitainea. Kaudella 2025–26 ohjelmassa on paluuvierailuja Helsingin kaupunginorkesteriin, Turun filharmoniseen orkesteriin, Lahden sinfoniaorkesteriin ja Tapiola Sinfoniettaan sekä kansainvälisesti Islannin sinfoniaorkesteriin ja Antwerpenin sinfoniaorkesteriin.

Oopperan saralla Jan Söderblom on tehnyt yhteistyötä Ruotsin kuninkaallisen oopperan, Norrlandsoperanin ja Suomen Kansallisoopperan kanssa. Hän on johtanut Thomas Jennefeltin teoksen Sport och fritid, Daniel Börtzin Svall-oopperan sekä Veli-Matti Puumalan Anna Liisan kantaesitykset; Anna Liisan levytys julkaistiin Ondine-levymerkillä ja sai laajaa kriitikoiden ylistystä, mukaan lukien Gramophone-lehden Editor’s Choice -maininnan. Kaudella 2025–26 hän johtaa David Bintleyn ohjaaman Prokofjevin Tuhkimo-baletin Suomen Kansallisbaletissa.

Kapellimestaritehtäviensä ohella Jan Söderblom nimitettiin Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestariksi vuonna 2014, ja hän jatkaa tehtävässä joulukuuhun 2025 saakka. Yhdistäen laajan kokemuksensa kamarimuusikkona ja kapellimestarin näkökulmansa orkesterin johtamiseen konserttimestarin paikalta hän on kehittänyt ”kapellimestarittoman” symfonisen johtamismallinsa. Tässä vahvasti yhteistyöhön perustuvassa toimintatavassa hän työskentelee tiiviisti soitinryhmien äänenjohtajien kanssa valmistaen laajoja sinfonisia ohjelmia, jotka esitetään ilman kapellimestaria. Hän on menestyksekkäästi johtanut Helsingin kaupunginorkesteria tällä tavoin useaan otteeseen myös suurimuotoisessa ohjelmistossa, kuten Sibeliuksen sinfonioissa.

Esiintymislavan ulkopuolella Jan Söderblom nauttii luonnosta purjehtien tai metsässä vaeltaen. Hän asuu perheensä kanssa eteläisessä Suomessa Fiskarsin käsityöläis- ja taiteilijayhteisössä.

Frank Sundqvist, sello

Frank Sundqvist (s. 2011) aloitti sellonsoiton 5-vuotiaana Espoon musiikkiopistossa jossa hän opiskeli Anne Silvennoisen sekä Petja Kainulaisen johdolla. Syksystä 2024 lähtien Frankin opettaja on Tuomas Lehto. 2025 hän aloittaa opintonsa Sibelius- Akatemian nuorisoosastolla.

Frank opiskelee Selloakatemiassa Tuomas Ylisen ja Tuomas Lehdon johdolla. Frank ylsi palkittujen joukkoon Porvoon sellokilpailuissa 2021 nuorimpien sarjassa.2024 Hän sai toisen palkinnon 13-15- vuotiaisten sarjassa.

Solistina Frank on esiintynyt Itä-Helsingin musiikkiopiston opettajista koostuvan orkesterin, Vantaan ja Porvoonseudun musiikkiopistojen orkesterin sekä Espoon musiikkiopiston eri kokoonpanojen kanssa.

Hän sai myös esiintyä harvojen joukossa Espoon musiikkiopiston 60-vuotis juhlakonsertissa vuonna 2023.

Julia Elomaa, piano

Julia Elomaa (s. 2007) aloitti piano-opintonsa Turun konservatoriolla vuonna 2013 opettajanaan Jaana Luuppala. Hän sai syventävien opintojen päättötodistuksen keväällä 2021 ja tuli valituksi Nuorten pianoakatemiaan saman vuoden kesällä. Hänen opintojaan ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto sekä Pro Musica Säätiö.

Mestarikursseilla Juliaa ovat opettaneet lukuiset arvostetut pianotaiteilijat, kuten esimerkiksi Jean-Efflam Bavouzet, Angela Hewitt, Henri Sigfridsson, Tony Yike Yang, Severin von Eckardstein sekä Mackenzie Melemed. Nuorten pianoakatemian opetuksen lisäksi Julia on osallistunut muun muassa Nurmeksen Kesäakatemian, Raudaskylän Soivan Kesän sekä Palazzo Riccin järjestämille mestarikursseille.

Keväällä 2025 Julia esiintyi Turun filharmonisen orkesterin Nuorten solistien konsertissa soittaen Sergei Prokofjevin toisen pianokonserton ensimmäisen osan. Aiemmin hän on esiintynyt solistina myös Aura Sinfonian ja Camerata Vihti -orkesterin kanssa. Kesällä 2024 hän esiintyi Riihimäen Kesäkonserteissa ja Mäntän musiikkijuhlien Festivaalin nuoret taiteilijat -konsertissa. Näiden lisäksi Julia on esiintynyt lukuisissa tapahtumissa Suomessa sekä ulkomailla.

Julia on menestynyt useissa kansainvälisissä ja kotimaissa pianokilpailuissa. Viimeisimpänä hän voitti 1. palkinnon Nordic Junior -pianokilpailussa Ruotsissa kategoriassa ”Young Artists” (2025). Samana keväänä hän voitti myös vanhimpien sarjan London International Chopin Competition for Young Pianists -kilpailussa. Lisäksi hänet on palkittu Turussa järjestetyssä Pianoaura-kilpailussa (2016, 2019 ja 2023), Steinway-pianokilpailussa Helsingissä (2016), Tukholman kansainvälisessä musiikkikilpailussa (2017), kansainvälisessä Tapiola-pianokilpailussa (2019), Kanadan nuorten pianofestivaalilla (2021), Ilmari Hannikainen -kamarimusiikkikilpailussa (2023), WPTA Finland -pianokilpailussa (2024), kansainvälisessä Debussy-musiikkikilpailussa (2024) sekä Leevi Madetoja -pianokilpailussa (2025). Erityismaininnan hän sai Nordic Junior -pianokilpailussa (2023) ansiokkaasta modernin teoksen tulkinnasta.

Sauli Aaltonen, piano

Sauli Aaltonen (s. 2009) aloitti pianonsoiton opiskelun viisivuotiaana. Tällä hetkellä Sauli opiskelee Annika Hautamäki-Hännisen oppilaana Tampereen konservatoriolla. Lisäksi Saulia opettaa Teppo Koivisto.

Sauli on tullut palkituksi seuraavissa pianokilpailuissa: kansainvälinen Tapiola-pianokilpailu 2023 ja 2021, Pianoaura-pianokilpailu 2023, Leevi Madetoja-pianokilpailu 2025 ja 2022 sekä Pirkanmaan pianokilpailu 2020 ja 2018.

Vuonna 2022 Sauli sai Pro Musica -säätiön lahjakkaiden taidemusiikin opiskelijoiden tukemiseen tarkoitetun apurahan. Nuorten pianoakatemian oppilaaksi hänet valittiin keväällä 2023.

Sauli on esiintynyt Riihimäen Kesäkonsertit -festivaalilla sekä Mäntän musiikkijuhlilla.
Sauli on esiintynyt myös sinfoniaorkesteri Vivon sekä Tampere Filharmonian riveissä.

Albert Sahlström, viulu

Albert Sahlström (s. 2003) opiskelee viulua Elina Vähälän johdolla Wienin musiikki- ja esittävän taiteen yliopistossa (MDW) ja kuuluu myös Viuluakatemiaan. Hän on esiintynyt solistina Suomessa, muun muassa Helsingin ja Vaasan kaupunginorkestereiden kanssa, sekä Itävallassa Wienin MDW:n Webern-sinfoniaorkesterin solistina.

Kamarimuusikkona hänet on kuultu useilla merkittävillä festivaaleilla, kuten Kuhmon Kamarimusiikissa, Naantalin Musiikkijuhlilla, Kauniaisten ja Korsholman musiikkijuhlilla, Kamarikesä-festivaalilla sekä Hauhon musiikkijuhlilla, jossa hän toimi vuoden 2024 Nuorena taiteilijana.

Sahlström on saavuttanut menestystä useissa kilpailuissa, merkittävimpänä Kuopion viulukilpailun kolmas sija vuonna 2025. Hänen pianotrionsa, ISBU-trio, voitti Ilmari Hannikainen -kilpailun kansallisen sarjan vuonna 2023.

Hän soittaa OP Ryhmän Taidesäätiön omistamalla Stradivarius-viululla ”Iiriläinen”, vuodelta 1702.

Vaskiakatemian kvintetti

Vaskiakatemian kvintetissä esiintyvät trumpetisti Viggo Sundqvist (s. 2008) ja Nelli Leppäniemi (s. 2007). Käyrätorvea soittaa Auri Hannus (s. 2010), pasuunaa Anton Seppänen (s. 2010) ja tuubaa Myrsky Saraskari (s. 2011). Vaskiakatemian lisäksi soittajat opiskelevat Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, Itä-Helsingin Musiikkiopistossa, Espoon musiikkiopistossa ja Lahden konservatoriolla. Soittajat ovat olleet mukana Vaskiakatemian tavoitteellisessa toiminnassa vuodesta 2024 ja esiintyneet useammassa omassa konsertissa sekä Lieksan Vaskiviikolla. Kesälle 2026 on luvassa esiintymisiä Mikkelin musiikkijuhlille sekä Lahden kansainväliselle Urkuviikolle.

Virtuoosit kirjoittavat virtuoottista musiikkia

Tämän konsertin säveltäjänimet, brittiläinen Edward Elgar, wieniläisklassismin mestarit Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven, saksalaisen varhaisromantiikan huikea yleislahjakkuus Felix Mendelssohn sekä alankomaalainen renessanssisäveltäjä Tielman Susato, olivat kaikki taitavia instrumentalisteja. Elgar, Mozart ja Susato hallitsivat suvereenisti useita soittimia siinä missä Beethoven ja Mendelssohn keskittyivät pianoon ja orkesterinjohtoon. Ehkä instrumentalistitausta selittää heidän luontevaa taitoaan kirjoittaa haastavia, mutta aina soitettavissa olevia osuuksia konserttoihin ja muihin solistiteoksiin. Ennen säveltäjänuransa nousua Edward Elgar hankki elantonsa urkurina, pianistina, viulistina ja jopa fagotistina. Samoin kapellimestarin ja kuoronjohtajan tehtävissä hän oli kerrassaan kotonaan ja johti itse tänään kuultavan sellokonserton e-molli op. 85 kantaesityksen vuonna 1919, jolloin hän oli jo pitkään nauttinut suurta arvostusta Britannian johtavana säveltäjänä.

Tuo kantaesitys ei tosin ollut suuri menestys, mutta sittemmin Elgarin sellokonsertosta on tullut yksi 1900-luvun rakastetuimmista konsertoista. Elgar aloitti teoksen sävellystyön pian ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Siinä missä monet taiteilijat molemmin puolin rintamaa kokivat etenkin sodan alkamisen vuonna 1914 innoittavana ja ”puhdistavana” kokemuksena ja riensivät värväytymään sotavoimiin, oli Elgar sodan syttymisestä kauhuissaan. Sodan pitkittyminen ja alati tapahtunut raaistuminen osoittivat kaikki Elgarin pelot aiheellisiksi ja hänen säälinsä ulottui sotilaiden ja kotirintaman lisäksi taisteluiden keskelle joutuneisiin hevosiinkin. Sellokonserton käsikirjoituksen viimeiselle sivulle hän on kirjoittanut englanninkielisen muistoakronyymin RIP, ja konserttoa onkin kutsuttu Elgarin sotarequiemiksi. Uudelleenorkestroinnin alkuperäistä pienemmälle kokoonpanolle on tehnyt britti Iain Farrington.

Ludwig van Beethovenin pianokonsertoista erityisessä asemassa on viimeinen, vuonna 1809 valmistunut Es-duurikonsertto op. 73, joka tunnetaan myös lempinimellä Keisarikonsertto. Beethovenin kuulo oli radikaalisti huonontunut 1800-luvun alkuvuosina ja johtanut hermoromahdukseen vuonna 1802. Tästä hän nousi entistä sisuuntuneempana, mutta paljon tuloja tuoneelle pianovirtuoosin uralle oli pian sanottava hyvästit. Sen sijaan hän keskittyi uusien, entistä yllättävämpien ja etenkin laajempien teosten säveltämiseen, ja tyylinmuutos myös pianokonsertoissa on selkeä. Beethovenin kolme ensimmäistä pianokonserttoa olivat syntyneet osana hänen projektiaan nousta Wienin johtavaksi pianisti-säveltäjäksi vuosisadan vaihteessa. Vuonna 1806 valmistuneen neljännen pianokonserton solistina hän vielä kykeni soittamaan, mutta viimeistä, viidettä konserttoa hän ei koskaan itse esittänyt. Niinpä hän paneutui konserton yksityiskohtiin erityisellä tarmolla ja sävelsi teokseen myös kadenssit (eli säestyksettömät, vapaat jaksot, jotka yleensä sijaitsevat lähellä osien loppua, mutta tässä konsertossa myös heti teoksen alussa) kieltäen pianisteja keksimästä omia kadenssejaan. Ei tiedetä, mistä teoksen lisänimi Keisarikonsertto on peräisin, mutta ilmeisesti ei Beethovenilta itseltään, jonka suhtautuminen Eurooppaa valloittaneeseen keisari Napoleoniin oli kompleksinen. Vaikka teoksen ensiosassa on lyyrisetkin hetkensä, on sen yleisilme kuitenkin grandioosi ja herooinen, ja ehkä siksikin osuva lisänimi on tarttunut yleiseen käyttöön.

Felix Mendelssohn oli lähes Mozartin veroinen ihmelapsi, joka aloitti jo kaksitoistavuotiaana kirjeenvaihdon Saksan arvostetuimman runoilijan, siinä vaiheessa yli 70-vuotiaan Johann Wolfgang von Goethen kanssa. Vaikka Mendelssohn oli nuoresta saakka erinomainen pianisti, kirjoitti hän ensimmäisen pianokonserttonsa g-molli op. 25 vasta kypsässä 21 vuoden iässä. Säveltäjä soitti piano-osuuden kantaesityksessä itse, vaikka omistikin teoksen pianistikollegalleen Delphine von Schaurothille. Siinä missä huomattava osa wieniläisklassisen ajan konsertoista ja sinfonioista kulkee duurissa, innoittuivat romantiikan ajan säveltäjät vähintään yhtä lailla mollista. Mendelssohnin pianokonserton alussa solisti ottaa heti ohjat ja teoksesta on jätetty tyypillinen orkesterin alkusoitto lähes kokonaan pois (voit verrata tätä esimerkiksi väliajan jälkeen kuultavaan Mozartin viulukonserttoon). Ensiosan lopussa ei myöskään kuulla kadenssia. Näin konserttomuoto hiljalleen uudistui ja löysi uusia tapoja viedä musiikkia eteenpäin.

Jos Beethovenilla on yhteensä viisi pianokonserttoa, niin Wolfgang Amadeus Mozartilla taasen on viisi viulukonserttoa. Mozart oli jo 14-vuotiaana noussut kotikaupunkinsa Salzburgin hoviorkesterin konserttimestariksi, mikä kertoo hänen taidoistaan viulistina, vaikka pääinstrumenttina hänellä oli piano, ja myöhemmin hän soitti kamarimusiikkia mieluummin alttoviululla kuin viululla. Viulukonsertot syntyivät vuonna 1775 Mozartin ollessa 19-vuotias ja viimeisiä vuosiaan Salzburgissa ennen muuttoaan Wieniin. Hänen kirjeenvaihtonsa perusteella tiedetään hänen esittäneen itse konserttojaan. Luultavasti hän improvisoi kadenssit, sillä ne on jätetty auki, ja myöhemmin monet viulistit ja säveltäjät ovat täydentäneet nämä konsertot omilla kadensseillaan. G-duurikonsertto K. 216 on wieniläisklassiseen tyyliin kolmiosainen. Vaikka ensiosa on tyypillisen painokas ja sitä seuraava hidas osa liihoittelee tavalla, jonka vain Mozart osaa, kiinnittyy huomio sittenkin leikkisiä käänteitä sisältävään rondomuotoiseen finaaliin.

Elgar, Beethoven, Mendelssohn ja Mozart ovat useimmille musiikin ystäville tuttuja säveltäjänimiä, mutta alankomaalainen Tielman Susato lienee tuntemattomampi, eikä hänen synnyin- ja kuolinvuosistaan ole täyttä varmuutta. Tiedetään kuitenkin, että Susato eli 1500-luvulla valtaosan elämästään renessanssiajan Alankomaissa nykyisen Belgian Antwerpenissa. Alue oli kauppasuhteittensa ansiosta poikkeuksellisen rikas, mikä johti taide- ja musiikkielämän kukoistukseen. Tielman Susato toimi puhallinmuusikkona – etenkin huilistina ja trumpetistina – ja säveltäjänä sekä perusti Alankomaiden ensimmäisen musiikkikustantamon. Hänen sävellystuotannossaan on paljon kirkolliseen käyttöön tarkoitettua vokaalimusiikkia ja lauluja, mutta vuonna 1551 hän julkaisi myös niteellisen tanssimusiikkia nimellä Danserye. Alankomaiden renessanssi on kuuluisa polyfonisesta musiikistaan, mutta Danseryessa musiikki on lähes yksinomaan homofonista, eli yhteen melodialinjaan perustuvaa.

Danseryen kappaleet sopivat esitettäviksi hyvinkin erilaisilla kokoonpanoilla, kuten oli ajan tapa. Lahtelainen Niklas Hagmark on sovittanut valikoiman kokoelman kappaleita solistiselle vaskikvintetille, jousille ja lyömäsoittimille. Lähes 500 vuotta vanha musiikki sykkii edelleen elämää ja johdattaa meidät nykysoittimilla soitettunakin renessanssiajan hoveihin ja kestikievareihin.