Tyyntä myrskyn edellä

Outi Tarkiainen
Jään lauluja

Einar Englund
Viulukonsertto
I Allegro moderato
II Moderato
III Finale: Allegro molto

Jean Sibelius
Musiikkia William Shakespearen näytelmään Myrsky, op.109

Sarja nro 1:
1. The Oak Tree
2. Humoreske
4. The Harvesters
7. Intrada – Berceuse

Sarja nro 2:
1. Chorus of the Winds
2. Intermezzo
3. Dance of Nymphs
4. Prospero
5. Song I
6. Song II
7. Miranda
8. The Naiads
9. Dance Episode

Jorma Panula
L’heure blue (Sininen hetki), tunnelmakuva orkesterille

Jukka Iisakkila, kapellimestari

Suomalaisen kapellimestarin Jukka Iisakkilan monipuolisuus ja laaja ohjelmisto ovat vieneet hänet sinfoniaorkestereiden, kamariorkestereiden, nykymusiikkiyhtyeiden, rock-areenoiden ja innovatiivisten musiikkiklubien pariin ympäri Eurooppaa ja myös sen ulkopuolelle.

Useiden johtavien skandinaavisten orkestereiden säännöllisenä vierailijana toimiva kapellimestari Jukka Iisakkila oli Pori Sinfoniettan ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja vuosina 2004–2012. Hän työskentelee säännöllisesti Turun filharmonisen orkesterin, Oulun sinfoniaorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa Suomessa sekä Stavangerin sinfoniaorkesterin kanssa Norjassa, ja nämä hedelmälliset vierailijakapellimestariyhteistyöt jatkuvat edelleen. Vuodesta 2010 lähtien hän on työskennellyt säännöllisesti vierailijakapellimestarina myös Tanskan radion kamariorkesterin sekä Japanin Nagoya Philharmonic -orkesterin kanssa.

Iisakkila johtaa Alankomaissa toimivaa Metropole Orchestraa nykymusiikin ja crossover-projektien parissa, ja heidän yhteistyönsä on saanut laajaa kansainvälistä tunnustusta. Hän on myös toiminut kapellimestariopetuksen professorina Stavangerin yliopistossa Norjassa, viimeistelee parhaillaan tohtorintutkintoaan ja opettaa kapellimestarin johtamista Sibelius-Akatemiassa. Hän toimii myös Suomessa SKOR-orkesterin taiteellisena partnerina ja johtajana.

Jukka Iisakkila johtaa säännöllisesti kaikkia suomalaisia orkestereita ja tekee tiivistä yhteistyötä useimpien skandinaavisten orkestereiden kanssa. Tulevan kauden vierailuihin kuuluu lisäksi orkesterikonsertteja ja kiertueita Yhdysvalloissa, Norjassa, Japanissa, Alankomaissa, Itävallassa ja Tšekissä. Iisakkila tunnetaan erityisesti nykymusiikin ja crossover-tyylien tulkitsijana, ja hän on johtanut lukuisia kantaesityksiä tehden läheistä yhteistyötä monien aikamme merkittävimpien säveltäjien kanssa. Hän on myös itse merkittävä säveltäjä ja sovittaja sekä on esiintynyt instrumentalistina eri puolilla Eurooppaa ja kiertänyt Skandinaviassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa vuosina 2022–2023.

Hänen levytyksensä Metropole Orchestran ja sveitsiläisen metalliyhtye Triptyconin kanssa, Requiem, oli Euroopan myydyin albumi vuonna 2020. Hän tekee myös menestyksekästä ja jatkuvaa yhteistyötä säveltäjä-kitaristi Steve Vain kanssa. Vai ja Iisakkila levyttävät kattavan orkesterikatalogin Steve Vain teoksista Metropole Orchestran sekä Tampere Filharmonian kanssa, ja projektiin liittyy maailmanlaajuinen kiertue eri mantereilla. Merkittäviin crossover-tuotantoihin kuuluvat yhteistyöt jazzpianisti ja säveltäjä Iro Haarlan, saksofonisti Trygve Seimin sekä EDM-artistien Indiansin ja Rumpistolin kanssa.

Iisakkila on johtanut oopperaesityksiä useissa skandinaavisissa oopperataloissa. Menestyksekkäät tuotannot ulottuvat Mozartin Don Giovannista Bergin Wozzeckiin, Zimmermannin Die Soldaten -oopperasta György Ligetin ja Helmut Lachenmannin musiikkiin. Jukka Iisakkila on saanut useita merkittäviä palkintoja, muun muassa Ruotsin Kuninkaallisen musiikkiakatemian palkinnon vuonna 2006 sekä Suomen Kulttuurirahaston palkinnon ansioistaan kapellimestarin työssä. Hän voitti ensimmäisen palkinnon Helsingborgin pohjoismaisessa kapellimestarikilpailussa sekä kolmannen palkinnon kansainvälisessä Jorma Panula -kapellimestarikilpailussa. Vuodesta 2003 lähtien hän on toiminut yhden Skandinavian innovatiivisimmista ja taiteellisesti merkittävimmistä musiikkifestivaaleista, Saaksmäki Sounds -musiikkifestivaalin, perustajana ja taiteellisena johtajana.

Jukka Iisakkila valmistui orkesterinjohdon diplomiopinnoista Tukholman Kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta opiskeltuaan maailmankuulun professori Jorma Panulan johdolla. Panulan lisäksi hänen tärkeimpiä opettajiaan ovat olleet Martyn Brabbins, Esa-Pekka Salonen ja Alan Gilbert. Jukka on täydentänyt opintojaan Italiassa sekä työskennellyt säveltäjien György Kurtágin ja Peter Eötvösin kanssa. Jukka Iisakkila opiskeli aluksi lyömäsoittimia, pianoa sekä jazz- ja sähkökitaraa Tampereen konservatoriossa. Hän suoritti myöhemmin esittävän muusikon diplomin ja maisterin tutkinnon Tanskan kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa sekä Ruotsin kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa. Jo nuorena hän suoritti myös Keski-Suomen yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon pääaineinaan musiikkitiede ja sävellys.

Hän on levyttänyt useille kansainvälisille levy-yhtiöille, kuten Sony / Legacy Recordings, ECM, Dacapo, Favoured Nations, Century Media Records, Pilfink, Apart Records ja Eclipse Music. Hänen omien soololevyjensä levy-yhtiö on Eclipse Music.

Otto Antikainen, viulu

Viulisti Otto Antikainen toimii sekä orkesterisolistina että kamarimuusikkona. Hän on esiintynyt mm. Radion sinfoniaorkesterin, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin, Oulu Sinfonian, Joensuun kaupunginorkesterin ja Kuopion kaupunginorkesterin solistina. Kaudella 25/26 hän esiintyy mm. Sinfonia Lahden, Saimaa Sinfoniettan ja Jyväskylä sinfonian solistina. Kamarimuusikkona hän on esiintynyt monilla festivaaleilla, kuten  Kuhmon kamarimusiikissa, Gstaad New Year Music – festivalilla ja Tampere Chamber Music -festivaalilla.

Antikainen saavutti Kuopion viulukilpailussa kolmannen palkinnon vuonna 2020, minkä lisäksi hän on voittanut Juhani Heinonen viulukilpailun 2016 sekä saanut erikoispalkintoja Menuhin viulukilpailussa Genevessä 2018 ja Carl Flesch viulukilpailussa 2023 Unkarissa. Viime vuoden Sibelius-viulukilpailussa saavutti Otto Antikainen finaalipaikan ainoana suomalaisena kuuden parhaan soittajan joukossa.

Otto Antikainen aloitti viulunsoiton Käpylän musiikkiopistossa Hannele Lehdon johdolla ja opiskeli Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla Réka Szilvayn oppilaana. Myöhemmin hän on opiskellut Berliinin Hochschule für Musik Hanns Eislerissa Antje Weithaasin johdolla ja Sibelius-Akatemiassa Cecilia Zilliacuksen johdolla.  Antikainen soittaa Suomen Kulttuurirahaston lainaamalla Giovanni Battista Guadagnini -viululla vuodelta 1760.

O. Tarkiainen: Jään lauluja

Jään laulut on orkesteriteos jäästä. Arktisella alueella jää hengittää vuodenaikojen mukaan, laajenee talvella ja kutistuu kesällä. Sen ikivanha liike laulaa omaa lauluaan: hitaasti aaltoillen, hellittämättä ja peittäen kaiken allaan. Se kilisee ja jyrisee, narisee ja valittaa, kun yhä lämpimämpi ilmastomme rikkoo luonnon ajan kunnioittamia lakeja pakottaen jään antautumaan.

Teos alkaa jään jyrinällä: orkesteri hyökkää toinen toistaan vahvemmilla aalloilla, jotka lopulta murtuvat ja hajoavat kirkkaiksi kiteiksi. Tyhjän tilan läpi kaikuvat valittavat puhallinsoolot, jään sielu – suuren miehen valitus, jonka hänen tuskansa vähitellen puristaa pikkolojen varoitushuudoksi. Lopulta jouset tuovat lohtua: niiden lämpö levittää paksun peiton maiseman ylle, joka virtaa yhä hellittämättömämmin kohti uutta sykliä, jossa kaikki alkaa alusta, mutta ei koskaan enää samalla tavalla kuin ennen.

Teoksen tilasivat Radio-orkesteri ja Islannin sinfoniaorkesteri. Jään laulut on omistettu Okjökullin jäätikölle, joka julistettiin kuolleeksi vuonna 2014 ja joka on Islannin ensimmäinen ilmastonmuutoksen uhri.

E. Englund: Viulukonsertto

Einar Englundin (1916 – 1999) viulukonserttoa voisi luonnehtia viattoman lyyriseksi. Siinä on kolme osaa. Ensimmäisen osan, Allegro moderato, alussa orkesteri kajauttaa haastavasti teoksen moton, viisisävelisen intervalliyhdistelmän, johon sooloviulu vastaa. Orkesterivälisoiton jälkeen sooloviulu esittelee osan pääteeman, joka johtaa välitaitteen laajoihin intervalleihin. Ne puolestaan antavat ainekset ensimmäisen osan loppujaksoon.

Toisesta ja kolmannesta osasta säveltäjä kirjoittaa: ”Hidas osa (Moderato) on kolmijakoinen. Voimakkaan alkujohdannon jälkeen musiikki hiljenee ja sooloviulu punoo pitkiä melodisia kaaria. Rondomuotoista finaalia (Allegro molto) voitaisiin ehkä verrata mozartmaiseen allegroon, joka höyhenenkevyesti etenee samassa tempossa alusta loppuun. Ainoastaan kadenssi tarjoaa tälle tarvittavan kontrastin.”

Concerto per violino ed orchestra on sävelletty kesällä 1981 säveltäjän lomaillessa Ruotsissa, Gotlannissa. Teos on Suomen sinfoniaorkesterit ry:n tilausteos.

J. Sibelius (1865-1957): Musiikkia William Shakespearen näytelmään ”Myrsky” op. 109

Sibeliuksen myöhäiskauteen sisältyy arvoitus. Säveltäjä kokee 60:tta ikävuotta lähestyessään työskentelyn yhä vaikeammaksi: ”itsekritiikki kasvaa suunnattomaksi”. Näistä ongelmista ei ole kuitenkaan havaittavissa jälkeäkään 1920-luvun alkupuolen sävellyksissä, mukaan lukien Musiikki Shakespearen näytelmään Myrsky (1925-26). Myrsky on hänen suurenmoisin näyttämömusiikkiteoksensa.

Myrsky syntyi näennäisesti ulkoisesta yllykkeestä. Sibeliuksen tanskalainen kustantaja Wilhelm Hansen tiedusteli toukokuussa 1925, joko musiikki on sävelletty tankalaisen teatterin tarpeisiin. Mielenkiintoista kyllä, Sibeliuksen 1919 kuollut ystävä ja mesenaatti Axel Carpelan oli ehdottanut jo 1901 musiikin säveltämistä kyseiseen teokseen. Myrskyn aihepiiri lienee siis askarruttanut häntä jo kauan, eikä hänellä ollut vaikeuksia samaistua Prosperon, toisen vanhenevan taiteilijan kohtaloon.

Uuden näyttämöteoksen partituuri syntyi yllättävän nopeasti, syksyn 1925 aikana, mahdollisesti osin seuraavan vuoden alussa. Yli tunnin mittainen näyttämömusiikki on sävelletty laulusolisteille, sekakuorolle, harmonille ja suurelle orkesterille. Musiikki käsittää kaikkiaan 36 numeroa. Sibelius kokosi musiikista myöhemmin kaksi orkesterisarjaa.

Alkuperäisteoksen kantaesitys oli Kööpenhaminassa maaliskuun 15. päivänä 1926, ja etenkin musiikin osuus näytelmässä oli menestys ja sitä pidettiin onnistuneena: ”Shakespeare ja Sibelius, nämä kaksi neroa, ovat löytäneet toisensa.”

Myrskyssä Sibeliuksen orkestraalinen nerous on näyttävimmillään. Hänen kekseliäisyytensä, taitonsa luoda uusia, ennen kuulemattomia orkesterivärejä vaikuttaa suorastaan ehtymättömältä. Myrskyssä Sibelius loi yhden nerokkaimmista orkesteripartituureistaan.

Jorma Panula L’Heure bleue (Sininen hetki), tunnelmakuva orkesterille

Jorma Panula (1930) tunnetaan erityisesti kapellimestarina ja kapellimestarien opettajana. Panula on myös monipuolinen ja tuottelias säveltäjä sekä sovittaja. Hän on säveltänyt useita oopperoita, musikaaleja, teatterimusiikkia, konserttoja, vokaalimusiikkia ja sovittanut mitä moninaisempia musiikkiteoksia useille eri kokoonpanoille. Vuonna 1967 sävelletty tunnelmakuva L’Heure bleue (Sininen hetki) on säveltäjän mukaan saanut inspiraation eräänä kaukaisena päivänä, kun auringon valo sirosi epäsuorasti ilmakehän kautta ja valoilmiö sai aikaan sinistäkin sinisemmän hetken. Inspiroitunut säveltäjä riensi maaseudun rauhassa sijaitsevalle mökilleen ja kirjoitti kokemuksensa nuoteiksi. Teoksena Sininen hetki on impressionistisen herkkä, kauniin haaveileva musiikin eri tyylilajeja yhdistelevä tunnelmakuva.

Tekstit; Outi Tarkiainen, Pekka Hako (1986), Jukka Iisakkila