Vuorion säätiön konsertti - Var det en dröm?

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791):
Sinfonia nro 25 g-molli K. 183 (1773)

1. Allegro con brio
2. Andante
3. Menuetto
4. Allegro

Richard Wagner (1813–1883):
Wesendonck-laulut / Wesendonck-Lieder (1857–1858, orkestrointi Felix Mottl)

1. Der Engel
2. Stehe still
3. Im Treibhaus
4. Schmerzen
5. Träume

— Väliaika–

Richard Wagner:
Dich teure Halle (Elisabethin aaria oopperasta Tannhäuser, 1845)

Tebogo Monnakgotla (1972–):
The Robin (2023) (Suomen ensiesitys)

Jean Sibelius (1865–1957):
Lauluja (orkesterointi Jaakko Kuusisto)

1. Men min fågel märks dock icke op. 36 nro 2
2. Svarta rosor op. 36 nro 1
3. Törnet op. 88 nro 5
4. Flickan kom ifrån sin älsklings möte op. 37 nro 5
5. Var det en dröm op. 37 nro 4

Anna-Maria Helsing, kapellimestari

Anna-Maria Helsing on kerännyt mainetta erityisesti johtavien pohjoismaisten orkesterien ja oopperatalojen kapellimestarina. Hänet valittiin Lontoon BBC Concert Orchestran ylikapellimestariksi vuonna 2023, toimittuaan orkesterin ensimmäisenä vierailevana kapellimestarina vuodesta 2020.

Vuosina 2010‒2013 Helsing toimi Oulu Sinfonian ylikapellimestarina, ja oli samalla ensimmäinen ylikapellimestariksi nimitetty nainen Suomessa. Vuodesta 2025 lähtien hän toimii Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestarina.

Lyhyen ajan sisällä Helsing on johtanut kaikkia Suomen ja Ruotsin suurimpia orkestereita sekä useita orkestereita muissa Pohjoismaissa, Baltiassa, Saksassa, Sveitsissä, Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Hän on työskennellyt useiden suurten orkesterien kanssa ulkomailla, mm. Philharmonia Orchestra ja Royal Philharmonic Orchestra ja BBC Philharmonic Orchestra. Lisäksi hän on johtanut produktioita Suomen kansallisoopperassa, Savonlinnan Oopperajuhlilla, Tanskan ja Ruotsin kuninkaallisissa oopperoissa, Islannin oopperassa, Göteborgin oopperassa ja Tukholman Folkoperanissa.

Päätettyään opintonsa Sibelius-Akatemiassa Leif Segerstamin kapellimestariluokalla Helsing sai kutsun osallistua Lontoossa Allianz-säätiön kansainväliseen Conductors’ Academy -koulutukseen, jossa häntä ohjasivat mm. Esa-Pekka Salonen ja Gustavo Dudamel.

Vuonna 1999 Helsing voitti ensimmäisen palkinnon Varsovan kansainvälisessä uuden musiikin kilpailussa nuorille taiteilijoille. Hän suoritti viulunsoiton diplomitutkinnon Pietarsaaren konservatoriossa sekä Bydgoszczin musiikkikorkeakoulussa Puolassa ja on osallistunut Jorma Panulan, Vladimir Jurowskin ja John Carewen mestarikursseille. Erityisen lähellä Helsingin sydäntä ovat modernismi ja nykymusiikki.

Julia Sporsén, sopraano

Ruotsalainen sopraano Julia Sporsén on vuoden 2023 Svenska Dagbladetin Operapris-palkinnon saaja. Palkinto myönnettiin hänelle menestyksekkään esiintymisen jälkeen nimiroolissa oopperassa Norma Folkoperanissa vuonna 2022. Hänet tunnetaan roolihahmojensa intensiivisestä tulkinnasta, ja hänen esityksiään on kuvailtu muun muassa ”tulisiksi” (Opera Magazine), ”polttaviksi” (The Sunday Times) ja ”lähes sietämättömän koskettaviksi” (The Spectator).

Kaudella 2024/25 hän laulaa Desdemonan roolin oopperassa Otello sekä nimiroolin oopperassa Iolanta Göteborgin oopperassa.

Viime kaudella hän esitti Paulina Salasin roolin oopperassa Death and the Maiden Malmö Operassa, lauloi Verdin Requiemin Jönköpingin Sinfoniettan kanssa, kantaesitti Maria Lithell Flygin uuden teoksen Västeråsin konserttitalolla, esiintyi RUSK-kamarimusiikkifestivaalilla Schumann-salissa Suomessa sekä esitti Rangströmin, Stenhammarin ja Sibeliuksen ohjelmistoa BBC Concert Orchestran kanssa.

Muita viimeaikaisia kohokohtia ovat muun muassa paluu Scottish Operaan Pat Nixonin roolissa oopperassa Nixon in China, Elsalillin rooli oopperassa Herr Arnes Penningar, Waltrauten rooli oopperassa Die Walküre sekä Ingeborgin rooli Elfrida Andrén oopperassa Fritiofs saga Göteborgin oopperassa, Juditin rooli oopperassa Siniparran linna sekä Isolden rooli oopperassa Tristan ja Isolde Folkoperanissa Tukholmassa. Kaudella 2021/22 hän aloitti residenssitaiteilijana Kulturhuset Spirassa Jönköpingissä.

Tebogo Monnakgotla, säveltäjä

Tebogo Monnakgotla on tällä hetkellä yksi Ruotsin kansallisesti ja kansainvälisesti puhutuimmista säveltäjistä. Viime vuosina hän on toiminut Composer in Residence -tehtävissä Wermland Operassa, Jönköpingin Sinfoniettassa ja viimeisimpänä Norrköpingin sinfoniaorkesterissa, mutta myös arvostetulla Tanglewood-festivaalilla Yhdysvalloissa. Nyt on Konserthusetin vuoro kutsua hänet kauden säveltäjäksi.

Tebogo Monnakgotla, syntynyt vuonna 1972, varttui Uppsalassa ja aloitti sellonsoiton varhain musiikkiopistossa. Södra Latinin musiikkilukion jälkeen Tukholmassa hän opiskeli sävellystä Jan Sandströmin johdolla Piteån musiikkikorkeakoulussa ja sen jälkeen Kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa Tukholmassa. Häneen merkittävästi vaikuttanut säveltäjä on ollut hollantilainen Louis Andriessen, jonka oppilaana hän oli Haagin konservatoriossa.

Hänellä on tähän mennessä pitkä teosluettelo, johon kuuluu muun muassa huomiota herättäneet oopperat Jean-Joseph ja Zebran. Hänen kiinnostuksensa luonnonvoimia kohtaan heijastuu sarjassa soitinteoksia, joiden teemana ovat ilmastonmuutokset. Näihin kuuluu esimerkiksi viulukonsertto Globe Skimmer Surfing the Somali Jet, jonka Kuninkaallinen Filharmoninen orkesteri tilasi ja joka sai kantaesityksensä Konserthusetissa vuonna 2023 Johan Dalenen toimiessa solistina.

Tänä iltana kuulemme hänen teoksensa ”The Robin”, Suomen ensiesityksenä.

Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 25 g-molli

Teini-iässä Wolfgang Amadeus Mozart jatkoi lapsuudestaan tuttuja konserttimatkoja ja joinakin vuosina hän vietti jopa enemmän aikaa ulkomailla kuin kotikaupungissaan Salzburgissa. Isä Leopold ei enää onnistunut aiempaan tapaan markkinoimaan poikaansa Euroopan metropoleissa lapsinerona, mutta etenkin Italiassa nuoremman Mozartin sävellyksiä arvostettiin, ja kaksikko vietti paljon aikaa Pohjois-Italian kulttuurisesti eläväisessä suurkaupungissa Milanossa. Musiikillisesti Italiaa merkittävämpi oli kuitenkin Mozartien matka Wieniin kesällä 1773, jolloin he pääsivät tutustumaan muun muassa Joseph Haydnin uusimpiin teoksiin. Wolfgangin sävellysten tyyli muuttui wieniläisemmäksi ja näiltä ajoilta löytyvät hänen ensimmäiset eittämättömät mestariteoksensa. Sinfonioita Wolfgang oli tässä vaiheessa säveltänyt vähintään parisenkymmentä – ensimmäiset kuuden vuoden iässä! – mutta nyt niihin tuli ennen kuulumatonta dramaattisuutta ja kontrasteja.

Sinfonia nro 25 g-molli K. 183 valmistui pian Wienin-matkan jälkeen Salzburgissa lokakuun alussa 1773. Se on Mozartin ensimmäinen varsinainen mollisinfonia ja pysyikin ainoana, kunnes Mozart sävelsi toisen, hyvin kuuluisaksi tulleen ja suuren g-mollisinfoniansa nro 40 K. 550 vuonna 1788. Tästä syystä varhaisempi teos tunnetaan nykyään lisänimellä ”pieni g-mollisinfonia”. Suurin osa klassismin sinfonioista on kirjoitettu duuriin, mutta etenkin g-molli oli sinfoniasäveltäjien kokeilutanner dramaattisten tehojen etsinnässä. Mozartin esikuvat Haydn ja Johann Christian Bach olivat molemmat jo löytäneet g-mollista hyvän alustan Sturm und Drang -tyylisille kokeiluilleen.

Lisänimestään huolimatta ei sinfoniassa nro 25 g-molli ole mitään erityisen pientä. Mozart käytti oboeita sinfonioissaan lähes poikkeuksetta, mutta nyt puhallinsektion täydentäneet peräti neljä käyrätorvea ja kaksi fagottia ovat harvinaisempia ratkaisuja, joskaan eivät ennenkuulumattomia. Sinfonian pääpaino on avausosassa, jonka synkoopit ja vähennetyt septimisoinnut tihentävät tunnelman ja pitävät niin soittajan kuin kuulijan tuolinsa reunalla. Andante Es-duurissa rauhoittaa tilanteen viulujen ja bassolinjan sopuisalla dialogilla, mutta menuetti tarjoaa taas dramatiikkaa puhallinvetoisine trioineen. Synkoopit ja karakteristinen pisteellinen rytmi tekevät finaalista poikkeuksellisen vahvan rytmijuhlan eikä Mozart luovu intensiteetistä juuri hetkeksikään.

Richard Wagner: Wesendonck-laulut sekä Dich teure Halle oopperasta Tannhäuser

Richard Wagnerin alunperin naisäänelle ja pianolle kirjoittamat Wesendonck-laulut liittyvät oopperan Tristan ja Isolde syntyyn. Euroopan hullun vuoden 1848 jälkimainingeissa poliittisesti arkaluonteisia ajatuksia hautonut Wagner oli päätynyt useaksi vuodeksi maanpakoon Zürichiin, jossa hän tutustui rikkaaseen silkkikauppiaaseen Otto Wesendonckiin ja tämän kirjailijavaimoon Mathildeen. Wagner päätyi asumaan Wesendonckien maille, sai Oton maksamaan velkojaan ja ennen kaikkea kehitti palavan rakkaussuhteen Mathildeen, jonka runoja hän käytti Wesendonck-laulujensa tekstimateriaalina. Suhde paljastui sekä Wagnerin vaimolle Minnalle että Mathilden miehelle Otolle, ja Wagner pakeni ongelmiaan Venetsiaan – yksin. On jäänyt epäselväksi, oliko Wagnerin ja Mathilden välillä kyseessä sittenkin vain platoninen rakkaus, mutta ainakin tunteet roihusivat valtoimenaan.

Teoksen ensimmäisissä nuottipainoksissa tekstin kirjoittaja jätettiin ilmoittamatta ja Mathilden rooli teoksessa tuli julki vasta hänen kuolemansa jälkeen. Musiikki ja teksti syntyivät Wagnerin ja Mathilden intohimoisessa vuorovaikutuksessa. Osat Im Treibhaus (Kasvihuoneessa) ja Träume (Unelmia) ovat suoraan harjoitelmia Tristan ja Isolde -oopperaa varten, joka valmistuikin pian Wesendonck-laulujen jälkeen.

Tristania hieman varhaisempi Wagnerin ooppera on Tannhäuser (1845), joka pohjautuu keskiaikaisiin saksalaisiin legendoihin minnelauluaja-ritari Tannhäuserista ja tämän seikkailuista Venusvuorella, samaan aikaan kun Tannhäuserille uskollinen kreivitär Elisabethin odottaa kotona Wartburgissa. Dich teure Halle on Elisabethin aaria oopperan toisen näytöksen alusta. Elisabeth astuu Wartburgin linnassa minnelaulajien saliin ja kertoo kaipauksestaan pitkään poissa olleeseen Tannhäuseriin sekä aavistaa jo pian koittavan jälleennäkemisen. Myöhemmin Tannhäuser joutuu tilille tekemisistään Venusvuorella ja vain Elisabeth voi lunastaa langenneen ritarin hengellään.

Alunperin naisäänelle ja pianolle sävelletyt Wesendonck-laulut on orkestroinut itävaltalainen kapellimestari, säveltäjä ja Wagner-spesialisti Felix Mottl (1856–1911).

Tebogo Monnakgotla: The Robin

Ruotsalainen Tebogo Monnakgotla on viime vuosina noussut maansa merkittävimpiin säveltäjänimiin, ja hänen musiikkiaan soitetaan tällä hetkellä ympäri maailmaa Lahdesta Lontooseen ja Vaasasta Chicagoon. Uppsalasta kotoisin oleva Monnakgotla opiskeli Norrbottenin Piitimessä (Piteåssa) sekä Tukholmassa ja voitti jo opiskeluaikanaan palkinnon IRC:n kansainvälisessä säveltäjärostrumissa. Hänen sävellysluettelossaan on erityisesti orkesteri- ja kamarimusiikkia, etenkin yhdistettynä lauluun. Orkesteriteos The Robin (Punarinta) syntyi ruotsalaisen Wermland Operan tilauksesta vuonna 2023, jolloin Monnakgotla oli tämän oopperaorkesterin residenssisäveltäjänä Karlstadissa. Teos on saanut inspiraationsa paitsi punarinnan oikeasta ja kuvitellusta laulutavasta, myös Selma Lagerlöfin novellista, joka kertoo, miten punarinta sai punaisen värinsä. Ja ehkä teoksessa voi myös kuulla, että oikeasti Monnekgotla on hieman pelännyt lintuja siitä lähtien, kun hän lapsena näki Alfred Hitchcockin elokuvan Linnut!

Jean Sibelius: Yksinlauluja

Jean Sibeliuksen laulutuotanto on varsin laaja, parhaimmillaan erittäin korkeatasoinen ja peräisin säveltäjän aktiivisen sävellyskauden jokaiselta vuosikymmeneltä. Erityisen tuottelias jakso yksinlaulujen suhteen oli vuosisadan vaihteessa, noin 1898–1906. Sibeliuksen ollessa kyseessä on muistettava, että laulujen opusnumerointi ei yleensä kerro sävellysajankohtaa kovinkaan tarkasti, sillä Sibelius yhdisteli eri aikoina säveltämiään lauluja yhtenäisiksi opusnumeroiksi. Toisaalta hän saattoi jättää vähäpätöisemmiksi katsomansa kappaleet kokonaan ilman opusnumeroa.

Men min fågel märks dock icke (Armastani ei vain kuulu) on 1800-luvun aivan lopusta ja tänään kuultavista lauluista varhaisimpia ellei varhaisin. Sävyltään se on kansanlaulumainen. Sibeliuksen teoksia analysoinut Erkki Salmenhaara ei pidä tätä Runebergin säkeisiin sävellettyä laulua Sibeliuksen keskeisenä yksinlauluna, vaikka Sibelius oli käyttänyt jo 1890-luvun alusta lähtien kansallisrunoilijamme tekstejä ja onnistui myöhemmin monien Runebergin runojen säveltämisessä. Op. 36 on kuitenkin merkittävä virstanpylväs Sibeliuksen uralla, sillä siinä hän näyttäytyy ensimmäistä kertaa myös mestarillisena yksinlaulusäveltäjänä.

Yksi op. 36:n todellisista helmistä onkin dramaattista liediä edustava Svarta rosor (Mustat ruusut). Kappaleen jännite syntyy C-duuri-melodian ja cis-molli-kuiskauksen vastakohdasta. Laulu syntyi aivan vuosisadan vaihteessa 1899–1900 ja sanat ovat ruotsalaiselta kuvataiteilijalta ja runoilijalta Ernst Josephsonilta.

”Meidän laulajattaremme. . . ’tekevät liian paljon’ jokaisesta säkeestä. Se absoluuttinen musiikki, jota kirjoitan, on niin yksinomaan musiikillista ja ankarasti ottaen ’riippumatonta’ sanoista, ettei niiden resitointi ole paikallaan. Ida Ekman ymmärtänyt tämän, siitä hänen ylivertaisuutensa”, kirjoitti Jean Sibelius päiväkirjaansa vuonna 1918. Eipä siis ihme, että Törnet (Orjantappura) ja koko op. 88 on kirjoitettu Ekmanille, joka kantaesitti sarjan Helsingin yliopiston juhlasalissa 25-taiteilijajuhlassaan lokakuussa 1917. Tämän kukkaislaulusarjan sävellykset syntyivät jo saman vuoden kesällä ja ne jäivät Sibeliuksen toiseksi viimeiseksi laulusarjaksi.

Runebergin varhainen runokokoelma Idyllejä ja epigrammeja alkaa serbialaiseen kansanrunoon pohjautuvalla runolla Flickan kom ifrån sin älsklings möte (Tyttö tuli rakkaimpansa luota), joka on Sibeliuksen op. 37:n viiden laulun sarjan viimeinen. Laulu syntyi Berliinissä talvella 1900–1901 ennen Sibeliuksen Italian-matkaa, ja Ida Ekman kantaesitti sen saman tien musiikkitoimittaja Otto Lessmannin järjestämässä kotikonsertissa, jossa paikalla oli myös muun muassa Richard Strauss. Samaan op. 37:ään kuuluu myös Var det en dröm (Oliko se unta) Josef Julius Wecksellin tekstiin. Tämä kappale syntyi Sibeliusten kesäpaikkana v. 1902 toimineessa luotsitalossa Tvärminnessä ja se sisältää Sibeliukselle poikkeuksellista kimmeltävää impressionismia. ”Kas tässä kaunein lauluni”, totesi Sibelius antaessaan käsikirjoituksen Ida Ekmanille, jolle laulu on myös omistettu.

Teksti: Panu Sivonen