MUSIIKIN VIRTA

Videon laulajat: Etlijan, Kuang, Kuljumitš ja Tingaan
Valokuvat, kenttäpäiväkirjaotteet, videon kuvaus, leikkaus ja viuluimprovisaatio: Pia Siirala
Viulun äänitys ja videon äänen miksaus: Robert de Godzinsky
Valokuvakehykset: Matti Kautonen

Musiikin virta -näyttely kertoo kuvin, äänin ja sanoin viulisti Pia Siiralan kenttämatkoista tšuktšien mailla Tšukotkassa ja Kamtšatkassa. Siirala teki vuosina 2004–2019 seitsemän kenttämatkaa koilliseen Siperiaan, jossa hän tutustui Sahalinin, Kamtšatkan ja Tšukotkan alkuperäiskansojen lauluperinteeseen äänittäen noin 1400 laulua.
Musiikin virta -näyttelyn 24 valokuvaa ovat suurimmaksi osaksi henkilökuvia tšuktši-laulajista kenttämatkoilta koillisessa Siperiassa vuosina 2008–2017. Pia Siiralan kuvaamat valokuvat saavat lisämerkitystä teksteistä, jotka ovat otteita hänen matkapäiväkirjoistaan. Näyttelytilan äänimaisemassa kuuluvat valokuviin tallennettujen laulajien henkilölaulut sekä Siperian arktisten tšuktši-poropaimentolaisten ympäristön äänet luonnosta ja elämänrytmistä. Videolle Siirala on kuvannut neljän tšuktšin arkea, ja taustalla soiva viuluimprovisaatio heijastaa tekijän omaa sisäistä matkaa näiden laulajien elämään ja musiikkiin.
Henkilölaulu on arktisten alkuperäiskansojen lauluperinnettä. Laulut ovat kullekin henkilölle ominaisia samoin kuin kukin meistä puhuu omalla tavallaan. Ihminen henkilöityy laulussa musiikin välityksellä. Kun tšuktši muistelee jonkun sukulaisensa laulua, se ei ole laulun tarkkaa matkimista, vaan ennen kaikkea toisen ihmisen ajattelemista, ja sitä kautta tämä ihminen tulee läsnä olevaksi. Tšuktšien musiikille tyypillisistä on jatkuva keskellä olemisen tuntu. Tämän aikaan saa musiikki, joka ikään kuin on alkanut ennen kuin se tulee kuuluvaksi, ja se jatkuu silloinkin, kun se lakkaa kuulumasta. Se luo ajattomuuden vaikutelman.
Siirala kertoo: Olen ollut todistamassa tilanteita, joissa laulaja vaipuu omiin ajatuksiinsa ja unohtaa ympäröivän maailman. Kun sitten jokin aivan arkinen tekeminen katkaisee hänen laulunsa, laulu ei pääty vaan ikään kuin painuu taka-alalle. Samoin puhe voi saumattomasti muuntua laulamiseksi, tai kesken puhumisen laulaja saattaa taas jatkaa lauluaan.
Myös näyttelyn kuvien kehyksillä on oma merkityksensä. Kehykset on tehty kelottuneista männynoksista, jotka on kerätty kallioiselta metsäraiskiolta avohakkuun jäljiltä. Oksat muistuttavat poropaimentolaisten tundralla keräämiä polttopuita, mutta samalla ne symbolisoivat luonnonmetsien hävitystä ja alkuperäiskansojen kulttuurien uhanalaisuutta.