”Rankas” ja Sandås – Ajan siivillä muuttuvassa kylässä

Osallistujat:

Kristina Ahlbäck, Roger Ahlbäck, Fredrik Björk, Camilla Cederberg, Åsa Heinonen, Bo-Ingmar Karlsson, Krister Knutar, Ida Kålax, Håkan Niemi, Sarianna Nikkola, Hannu Paloposki, Ann-Cathrin Remahl, Carina Sahlberg, Henrik Sandback, Gallina Sandås, Johan Skjäl, Nina Spåra, Annika Svahn-Niemi, Tapani Tikkala, Bengt Vestlund ja Ingela Ågren

Siellä, missä tiet loppuvat, sijaitsee Rankas – kylä, joka aikoinaan kuhisi elämää ja työtä. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla sijaitseva Rankas asutettiin 1700-luvulla. Tänne saapuneet uudet tulokkaat loivat sinnikkäällä työllään ja ahkeruudellaan elävän maatalouskylän. Seuraavien vuosisatojen aikana kehitys jatkui; maata viljeltiin entistä intensiivisemmin ja kylä kukoisti. Sukupolvelta toiselle pellot käännettiin, sato korjattiin ja elämä kulki luonnon sanelemassa rytmissä.

Rankaksen kehitys heijastaa Pohjanmaan maaseudun yleistä muutosta – uudisasutuksesta ja maataloudesta kehitys vie väestön vähenemiseen ja urbanisoitumiseen. Teiden merkitys kylien selviytymiselle oli keskeinen, kun pääteiden verkosto parani, työpaikan etsiminen muualta helpottui ja yhä useampi päättikin muuttaa muualle. Tultaessa 1970-luvulle Rankaksen asukkaiden muutto alkoi kiihtyä, kuten monissa muissakin syrjäisissä kylissä. Koulut suljettiin, kaupat siirtyivät etäämmälle ja pienet kylätiet jäivät unholaan. Vuonna 1983 ilmestyneessä dokumenttielokuvassa ”Där vägarna tar slut” (Siellä, missä tiet loppuvat) kuvataan kehitystä, jossa Rankaksen aikoinaan elinvoimainen kylä vähitellen hylättiin.

Tämä valokuvanäyttely tallentaa paitsi rappion myös väistämättömän muutoksen, joka on muokannut kyläyhteisöä. Hylätty kylätie mutkittelee Rankaksen ja Sandåsin välillä, muistojen reunustamana – talojen perustuksia, villiintyneitä puutarhoja ja muuttuneita peltoja. Keväällä viimeiset merkit menneiden aikojen arjesta heijastuvat kosteassa valossa, kun taas syksyn lehdet laskeutuvat menneisyyden ylle rauhallisella arvokkuudella.

Läheisessä Sandåsin kylässä, joka sijaitsee valtatien varrella, uudet sukupolvet ovat ottaneet maan haltuunsa. Täällä kylää leimaa historiallinen perintö, jossa vuosisatoja vanhat sepäntyöt, ladot ja mökit todistavat kylien yhteisiä perinteitä. Samalla täällä vallitsee vahva usko tulevaisuuteen, jossa vanha ja uusi elävät harmonisesti rinnakkain. Nämä kylät ovat myös toimineet innostajina esimerkiksi kirjailija Ann Holm-Mörnin kirjoittamalle romaanille ”Fabriken”. Kirja kertoo hänen isoäidistään, Maria Nyholmista, ja siitä kuinka hän 1900-luvun alussa muutti Rankaksesta työskennelläkseen Oravaisten tehtaalla.

Luonto perii omansa, mutta ihminen sopeutuu. Nykyään Rankas on saanut uuden roolin. Nykyisin siitä on muodostumassa paikka, jossa luomuaronian peittämät pellot ulottuvat horisonttiin ja johon Uudenkaarlepyyn kaupunki suunnittelee uusiutuvan energian tuulivoimapuistoa. Tämä on osa jatkuvaa kehitystä, joka muovaa maisemaa ja osoittaa, että maata vielä viljellään, vaikkakin uusilla menetelmillä ja uusiin tarkoituksiin.

Johan Geisorin johtama valokuvauskurssi on tällä näyttelyllä halunnut vangita juuri tämän katoavan, pysyvän ja jatkuvasti muuttuvan maiseman. Kuluneiden ovien, lohkeilevan värin ja hylättyjen esineiden rustiikkinen estetiikka on ilmentymä elämän kulusta. Kaikki hajoaa, mutta siitä nousee jotain uutta. Elämme ympäröityinä todisteilla aikamme määrittämästä olemassaolosta. Jokainen esine muuttuu ja kehittyy omassa rytmissään. Eikö juuri tämä tee siitä niin lumoavaa? Kaikki on liikkeessä, ikuisessa rappion ja uudistumisen muodostamassa kiertokulussa. Ehkä siinä piilee näidenkin kuvien kauneus?