Kummituksia, itkuhälyttimiä ja kuplivaa keskustelua
Julkaistu: 22.9.2025
Ida Kronholm ohjaa näytelmän 02:22 A Ghost Story. Se on mainetta niittänyt brittiläistrilleri, joka palkittiin Englannin parhaana uutena näytelmänä vuonna 2022, ja saapuu nyt Wasa Teateriin. Kronholmin versiossa tapahtumat sijoittuvat Lontoon sijaan Vaasaan.
Ohjaaja Ida Kronholm oli epäileväinen, kun hän ensi kerran sai käsiinsä 02:22 A Ghost Story -näytelmän: ”Mietin, voiko kummitustarina tosiaan toimia teatterissa”. Hän oli kuitenkin myyty heti ensi lukemalta. ”Näytelmä on niin taitavasti kirjoitettu, niin brittiläisen intensiivinen ja monisanainen. Ihoni menee vieläkin kananlihalle joka kerta, kun pääsen tarinan loppuun, vaikka olen lukenut sen ainakin seitsemän kertaa.”
Mainetta niittänyt brittiläistrilleri, joka palkittiin Englannin parhaana uutena näytelmänä vuonna 2022, saapuu nyt Wasa Teateriin – ja Kronholmin versiossa tapahtumat sijoittuvat Lontoon sijaan Vaasaan.
”Katsoimme parhaaksi paikallistaa tarinan. Calle Norlénin käännöksessä on ripaus Tukholmaa, mutta me viemme homman vielä pidemmälle. Meidän tulkinnassamme pariskunta asuu Vikingassa.”
Yksi huone, yksi ilta – ja itkuhälytin
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat yhteen ainoaan iltaan ja huoneeseen. Neljä henkilöä keskustelee, esittää punnittuja näkemyksiä ja puhuu huolistaan. Taustalla ääntelee itkuhälytin – tuo ainoa yhteys olohuoneen seinien tuolle puolen. Arkipäiväisestä, liki banaalista esineestä tulee kello 02:22 puistattava, kammottava elementti.
”Kirjailija Danny Robinsin ratkaisu on tosi nokkela”, Kronholm toteaa. ”Kuten monet pienten lasten vanhemmat tietävät, moiset laitteet voivat olla aika karmivia.”
Yliluonnollisuus ujuttautuu raoista arkirealismiin. Onko kaikki vain väsymystä, kuvitelmaa – vai onko yössä jotain oikeasti tekeillä? Kronholmille on tärkeää, että molemmat tulkinnat ovat mahdollisia.
”Yleisön pitää kokea, että heidät otetaan vakavasti – niin heidän, jotka eivät todellakaan usko kummituksiin, kuin heidän, jotka uskovat. Pyrimme ilmaisussamme realismiin. Pintapuolisesti siinä ei ole mitään kummallista. Ihmetystä aiheuttavat pienet hetket: tapahtuiko tuo juuri oikeasti?”
Tauotonta jännitystä
Yksinäytöksinen näytelmä esitetään ilman väliaikaa. Jännitys rakentuu hitaasti ja intensiivisesti, mikä vaatii tarkkuutta niin ohjaajalta kuin äänisuunnittelijalta.
”Teemme yhteistyötä Kristoffer Svennin ja Niklas Nybomin kanssa, jotka tekevät teokseen valot ja äänet. Ne ovat hyvin tärkeä osa teosta erityisesti siksi, että ne nostattavat yleisössä kylmiä väreitä. Samalla saadaan hengähdystaukoja, jotta yleisö jaksaa loppuun asti.”
Kronholm toivoo tietysti useampaa kuin yhtä yleisöreaktiota – ehkä jopa tuplakatsojia?
”Olisi mahtavaa, jos joku pohjalainen haluaisi tulla katsomaan esityksen kaksi kertaa. Tekstissä on niin paljon johtolankoja, ja kaikki selviää vasta lopussa.”
Keskustelua herättävä esitys
Mitä Kronholm haluaa yleisölle tarttuvan mukaan?
”Jutun juurta! Toivon, että ihmiset jäisivät puhumaan esityksen jälkeen: Mitä oikeastaan tapahtui? Mitä luulet? Oliko siellä jotain, vai kuvittelimmeko kaiken?”
Kronholmille kauhussa ei ole kyse ainoastaan pelästymisestä, vaan myös herättelystä.
”Se on vähän kuin avantoon pulahtaminen. Aivoissa tapahtuu fyysinen, puhdistava reaktio. Ihminen järkyttyy – kivalla tavalla.”
Kenelle?
Esitystä suositellaan 16 vuotta täyttäneille, mutta Kronholmin mukaan nuoremmatkin teini-ikäiset voivat saada siitä irti jotain, jos mielenkiintoa riittää.
”Roolihahmot ovat aikuisia ja puhuvat aikuisten asioista: suhteista, lapsista, muuttamisesta, remontoinnista. Uskon kuitenkin, että 13-vuotiaskin voi saada esityksestä hienon kokemuksen, jos vain pitää jännityksestä ja haluaa pohtia suuria kysymyksiä yhdessä aikuisen kanssa.”
Uskoitpa siis kummituksiin tai et, Wasa Teaterin 02:22 A Ghost Story lupaa kylmiä väreitä, kipakkaa keskustelua sekä viipyilevän mysteerin.