Viheralueiden kunnossapitoluokat

Vaasan kaupungin viheralueet on jaettu valtakunnallisen viheralueiden hoitoluokituksen (RAMS) mukaan erilaisiin hoitoluokkiin alueen käyttötarkoituksen, käyttäjien, luonnonolojen sekä viheralueen laatu- ja kustannustavoitteiden mukaan. Hoitoluokitus määrittelee laatutason, jonka mukaan alue hoidetaan. Hoitotaso ja hoitomenetelmät vaihtelevat suuresti eri hoitoluokissa. Esimerkiksi korkeatasoiset kaupungin rakennetut viheralueet tarvitsevat hoitoa päivittäin ja lähimetsiä hoidetaan muutamien vuosien välein. Viheralueiden hoitoluokitukseen perustuva jaottelu on käytössä Suomen kaupungeissa ja kunnissa, joissa on vihersektorin ammattiorganisaatio.

R RAKENNETUT VIHERALUEET 

Rakennetut viheralueet ovat erilaisia puistoja, aukioita, kiinteistöjen ulkoalueita, hautausmaita, liikenneviheralueita sekä liikuntaan, leikkiin ja muuhun erityiseen toimintaan tarkoitettuja viheralueita. Rakennetut viheralueet kestävät kulutusta, niissä on istutettua ja luonnon kasvillisuutta, päällystettyjä käytäviä sekä taidetta, rakenteita, varusteita, kalusteita ja laitteita.

R1 Rakennettu arvoviheralue 

Rakennetut viheralueet ovat laadukkaista materiaaleista korkeatasoisesti rakennettuja viheralueita. Ne ovat erityisen arvokkaita puutarhakulttuurin, puutarhataiteen, kulttuuriperinnön ja historiallisten ominaispiirteiden vuoksi ja ne vaikuttavat suuresti kaupunkikuvaan ja ne tarjoavat käyttäjille elämyksiä.

Rakennettuihin arvoviheralueisiin luokitellaan arvokkaat kaupunkipuistot, aukiot ja liikenneviheralueet, historiallisesti arvokkaat ympäristöt, edustusrakennuksiin liittyvät istutukset, pihat ja sisäänkäynnit ja sankarihautausmaat.

Rakennetut arvoviheralueet vaativat päivittäisen, säännöllisen ja tehokkaan kunnossapidon.

R2 Toimintaviheralue 

Toimintaviheralueita ovat jalankulun ja pyöräilyn reittiyhteyksiin sekä liikuntaan, leikkiin ja erityistoimintoihin varattuja viheralueiden osia. Hoitotyössä noudatetaan kohdekohtaista turvallisuusasiakirjaa, talvikunnossapito toteutetaan kunnossapitoluokitusten mukaan.

Tyypillisiä toimintaviheralueita ovat:

• jalankulun ja pyöräilyn reittiverkostoon kuuluvat puistokäytävät
• leikkipaikat ja leikkikentät
• puistokentät ja puistojääkentät
• kuntoilu- ja lähiliikuntapaikat
• liikenne-, toiminta- ja tapahtumapuistot
• uimarannat ja uimapaikat
• matonpesupaikat
• koirapuistot
• palsta- ja kaupunkiviljelyalueet
• hautausmaat

Urheilu- ja pelikentät sekä suorituspaikat eivät kuulu tähän kunnossapitoluokkaa.

R3 Käyttöviheralue 

Käyttöviheralueet ovat asukkaiden kaupunki- ja taajamaviheralueita, joissa voi olla monipuolista kasvillisuutta ja rakenteita, kuten vesialtaita, siltoja, portaita ja muita taitorakenteita. Ne on tarkoitettu oleskeluun, viihtymiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, virkistäytymiseen ja luontokokemuksiin eri vuodenaikoina. Alueet pidetään turvallisina, siisteinä ja roskattomina.

• kaupunkipuistot, aukiot
• torialueiden ja pihojen kasvillisuus- ja oleskelualueet
• rantaviheralueet
• katupuuistutukset
• istutusaltaat

rakennetut intensiivistä hoitoa vaativat luonnonmukaiset hulevesirakenteet, -kanavat ja -altaat ja imeytyspainanteet.

R4 Suoja- ja vaihettumisviheralue 

Suoja- ja vaihettumisviheralueet ovat rakennetun ja luonnonympäristön vaihettumisalueita, taajamaluontoa, joista saadaan näkö-, melu- ja pölysuojaa. Nämä alueet tarjoavat kerroksellisen ja monimuotoisen elinympäristön eliöille ja kasvillisuudelle. Alueiden hoito toteutetaan käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan ja alueet pidetään roskattomina.

Tyypillisesti näitä ovat:

• suoja- ja reunavyöhykkeet, joissa pääsääntöisesti luonnonkasvillisuus

luonnonmukaiset hulevesien alueet, kuten avo-ojat, purouomat, kosteikot ja lammikot.

A AVOIMET VIHERALUEET 

Avoimet viheralueet ovat luonnostaan tai rakennettuja niittyjä ja peltoja. Avoimien viheralueiden kasvillisuus voi olla luonnon kasvillisuutta, viljelykasveja tai vierasperäisiä kasvilajeja, yksittäisistä puista ja pensaista muodostuneita reunavyöhykkeitä ja saarekkeita. Alueilla voi olla myös rakenteita, varusteita ja laitteita, joiden käyttöturvallisuutta tarkkaillaan säännöllisesti. Avoimien viheralueiden tavoite on edistää luonnon monimuotoisuutta ja näiden alueiden hoito määritellään kunnossapitosuunnitelmilla ja toteutetaan esim. laiduntamalla ja kausittaisilla niitoilla.

A1 Arvoniitty 

Arvoniityt ovat niittyjä, jotka ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuuriperinteen, luonnon monimuotoisuuden vuoksi erityisen merkittäviä niittyjä. Arvoniittyjen hoito toteutetaan kohdekohtaisilla hoitosuunnitelmilla.

A2 Käyttöniitty 

Käyttöniityt ovat osa virkistysalueita, puistoa, pihaa, kulttuuri- ja perinnemaisemaa. Kasvillisuus on käyttöniityissä viljeltyä ja/tai luonnonkasvillisuutta. Ne tarjoavat mahdollisuuksia ulkoiluun, harrastuksiin, oleskeluun ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Hoidon tarkoituksena on ylläpitää alue turvallisena ja siistinä niittämällä tai murskaamalla hoitosuunnitelman mukaan 2-4 kertaa kasvukaudessa.

A3 Maisemaniitty 

Maisemaniityt ovat osa virkistysaluetta, puistoa, liikenneviheraluetta, kulttuuri- tai perinnemaisemaa. Maisemaniityt ovat avoimia tai puoliavoimia maisema-alueita. Kasvillisuus koostuu pääosin ruohovartisista luonnonkasveista. Maisemaniityille kulkua voidaan ohjata rakennetuilta alueilta niittämällä polkuja. Hoito toteutetaan niittämällä tai murskaamalla hoitosuunnitelman mukaan 1-2 kertaa kasvukaudessa.

A4 Avoin alue

Avoimet alueet ovat usein taajamien tuloväylien ja teiden varrelta viljelykäytöstä poistuneet pellot, aukeat alat metsässä ja sähkölinjojen alustat sekä luonnonmukaisten hulevesirakenteiden reunavyöhykkeet. Avoimiksi alueiksi katsotaan myös merimaisema, rantaniityt, joki- ja järvimaisemat sekä näköalapaikat. Avointen alueiden virkistyskäyttö on vähäistä. Avointen alueiden hoito on lähinnä vesakon raivaus ja murskaus 1-5 vuoden välein.

A5 Maisemapelto

Maisemapellot ovat osa virkistysaluetta, puistoa tai viljelymaisemaa ja ne rikastuttavat taajaman maisemakuvaa. Maisemapelloilla viljellään yksi- tai monivuotisia hyöty- ja maisemakasveja. Maisemapeltoihin kuuluvat myös palsta- ja kaupunkiviljelyalueet, joita muokataan vuosittain peltoviljelyn menetelmin. Maisemapeltojen reunavyöhykkeet varmistavat peltoviljelystä riippuvaisten eliöstöjen elinmahdollisuuksia. Kulku näiden alueiden läpi ohjataan rakennetuilla kevyenliikenteen teillä ja poluilla. Hoidossa noudatetaan hyvää viljelykäytäntöä, vesistönsuojelun ohjeita ja suunnitelmallista viljelykiertoa. Reunavyöhykkeiden hoidolla varmistetaan monimuotoisuuden säilyminen, ja vieraslajeja poistetaan säännöllisesti.

M METSÄT

Metsät ovat puuston peittämiä alueita, joille tunnusomaista on luonnonvarainen pensas- ja aluskasvillisuus. Metsillä on suuri merkitys maisemassa ja luonnon monimuotoisuudessa. Metsät tarjoavat elämyksiä, ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia ja niissä jokamiehenoikeus sallii marjastuksen ja sienestyksen. Metsät tarjoavat hyvän oppimisympäristön luonnon kasvillisuudesta ja eläimistä kaikenikäisille.

M1 Arvometsä

Arvometsät ovat erityisiä metsäalueita taajamassa tai sen ulkopuolella ja ovat tärkeitä ja arvokkaita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Arvometsät voivat kuulua myös johonkin muuhun M-alaluokkaan kuuluvan metsäalueen sisällä tai yhteydessä. Arvometsät eivät ole yleensä suojeltuja ja niiden virkistyskäyttö on vähäistä.

Arvometsiä voivat olla asemakaava-alueella olevat metsälain mukaiset ympäristöt, eläimistöltään arvokkaat tiheäkasvuiset metsät ja pensaikot, maisemallisesti arvokkaat rantametsät, istutetut jalopuumetsät, metsäarboretumit, puulajipuistot, muinaismuistoja tai sotahistoriallisesti arvokkaita linnoitusrakenteita sisältävät metsäalueet.

Arvometsien hoidon suunnittelussa huomioidaan kohteen erityisluonne ja käyttäjien erityistarpeet ja hoitoa ohjataan kohdekohtaisellametsäsuunnitelmalla.

M2 Lähimetsä

Lähimetsät sijaitsevat asutuksen läheisyydessä ja niiden käyttö on päivittäistä, niissä on hyvät käytävä- ja polkuverkostot. Hoidon tavoitteena on luontoarvojen huomioon ottaminen, metsäkasvillisuus, siisteys, turvallisuus ja viihtyvyys. Lähimetsässä voi olla rakenteita ja kalusteita, joiden kunnossapitoa valvotaan säännöllisesti. Puuston ja kasvillisuuden hoitokerrat toistuvat 3-5-10 vuoden välein.

M3 Ulkoilu- ja virkistysmetsä

Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat asuinalueiden läheisyydessä tai hieman etäämmällä sijaitsevia metsiä. Niitä käytetään ulkoiluun, retkeilyyn, liikuntaan, marjastukseen, sienestykseen ja virkistäytymiseen. Niissä voi olla erilaisia rakenteita; tulentekopaikkoja sekä hoidettuja polku- ja latuverkostoja. Metsän hoidossa painotetaan puuston elinvoimaisuutta ja uudistumista sekä maisema- ja luonnon monimuotoisuusarvoja. Ulkoilureittien ja latuverkostojen turvallisuudesta huolehditaan. Puuston ja kasvillisuuden hoitokerrat 5-10-20 vuoden välein.

M4 Suojametsä

Suojametsät sijaitsevat asutuksen sekä erilaisten häiriötä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välillä. Suojametsä suojaa muun muassa pienhiukkas-, pöly- ja meluhaitoilta. Ne antavat näkösuojan ja toimivat tuuli- ja lumihaittoja lieventävänä vyöhykkeenä. Suojametsien virkistyskäyttö on vähäistä, alueella ei yleensä ole ulkoiluun tarkoitettuja reittejä tai rakenteita. Hoidon tavoitteena on puuston ja muun kasvillisuuden elinvoimaisuuden ja kerroksellisuuden säilyttäminen. 5-20 vuoden välein kasvillisuus pysyy monikerroksisena, myös suojavaikutus sekä terveellisyys- ja turvallisuusnäkökohdat.

M5 Talousmetsä

Talousmetsät sijaitsevat kaupunkirakenteen ulkopuolella. Talousmetsiin kohdistuu taloudellista tuotto-odotusta. Talousmetsän hoidon tavoitteena on, että metsä antaa kestävästi hyvän tuoton samalla, kun sen biologinen monimuotoisuus säilytetään.

TÄYDENTÄVÄT LUOKAT

S SUOJELUALUEET

Suojelualueet ovat laissa, asetuksessa tai valtioneuvoston, ministeriön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) tai muun viranomaisen päätöksessä määrättyjä alueita, joilla on suojeltuja luontokohteita. Suojelualueena pidetään myös aluetta, jolla on muinaismuistolain nojalla suojeltuja rakennelmia tai niiden jäännöksiä sekä rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset, jos niitä voidaan pitää aluemaisina kohteina. Suojelualue voi olla myös maanomistajan omalla päätöksellä tai muulla päätöksellä suojeltu alue. Suojelualueiden hoidon tavoitteena on turvata lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta sekä huolehtia kansallismaiseman, kulttuuriperinnön, virkistys- ja retkeilyalueiden tai muun erityisen ja suojeltavan arvon säilymistä.

X MAANKÄYTÖN MUUTOSALUEET

Maankäytön muutosalueet ovat yleis- tai asemakaavassa rakentamiseen tai rakentamisen vaikutuspiiriin osoitettuja alueita, joiden hoidon tavoitteena on valmentaa kasvillisuutta tulevaa käyttöä varten, niin että alueen säilytettävä kasvillisuus on elinvoimainen myös rakentamisen aiheuttaman muutoksen jälkeen. Alueelta voidaan esimerkiksi harventaa puita, jotta säilytettävät puut tottuvat tuuliolosuhteiden muutoksiin sekä valon määrän lisääntymiseen.

X Alaluokat 

Rx Muutosalue, jota kunnossapidetään rakennetun viheralueen mukaisessa ulkoasussa

Ax Muutosalue, jota kunnossapidetään avoimen viheralueen mukaisessa ulkoasussa

Mx Muutosalue, jota kunnossapidetään metsän mukaisessa ulkoasussa

P VIHERALUEIDEN PUHTAANAPITOLUOKITUS

Viheralueiden puhtaanapitoluokituksen avulla määritetään puhtaanapidon intensiivisyys ja siisteystaso, johon pyritään alueen yleisilme huomioiden. Viheralueiden puhtaanapitoluokitus toimii itsenäisenä luokituksena.

• P1 Päivittäin (ma-la)
• P2 Työpäivinä (ma-pe)
• P3 Viikoittain (3krt/vk)
• P4 Viikoittain (2krt/vk)
• P5 Viikoittain (1krt/vk)
• P6 Kuukausittain
• P7 Vuosittain

(Huom! Talvikauden sekä sunnuntaisin ja juhlapyhinä tehtävästä puhtaanapidosta sovitaan erikseen)

 

Lähde: Viherympäristöliitto ry. (2020). Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020. Viherympäristöliitton julkaisu nro 67.