Olet täällä

Vaasa-opisto

Tietoa kaupungista

Vaasa-opisto on kymmenen tuhannen kurssilaisen omaleimainen laatuopisto: ajanmukainen, suvaitseva oppimisympäristö - askeleen arjen yläpuolella.

Opistotalo 2014

 

Vaasa-opiston tehtävä
- tavoitteena edesauttaa sitä, että kaupunkilaiset voisivat elää aktiivista ja hyvää elämää kansalaisyhteiskunnassa
- laadukasta ja monipuolista opetusta kohtuulliseen hintaan
- tarjota vapaan sivistystyön palveluja kaikenikäisille
- vastata taiteen perusopetuksen järjestämisestä ja kehittämisestä yhdessä Vasa arbiksen, Kuula-opiston ja kulttuuriviraston kanssa

Opiston kurssit eivät tähtää niinkään tutkintoihin, vaan niillä hankitaan valmiuksia itsensä kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen, lisävalmiuksia työelämään ja vaikka omien taitojensa ja lahjojensa tunnistamiseen.

 Tutustu tarjontaamme

 

Organisaatio

Vaasa-opiston ylläpitäjä on Vaasan kaupunki. Opiston toiminnasta vastaa johtokunta, joka on lautakuntatasoinen luottamushenkilöelin. Opistoa johtaa rehtori, joka mm. valmistelee asiat johtokunnan käsittelyyn.

 Työväenopiston johtokunta

 

Historiikki

Vaasa-opisto on Suomen toiseksi vanhin työväenopisto. Sen toiminta aloitettiin syksyllä 1907, mutta päätös opiston perustamisesta tehtiin kaupunginvaltuustossa jo joulukuussa 1906. Opiston ensimmäinen toimipaikka oli Vaasan työväenyhdistyksen tiloissa Pitkälläkadulla. Nykyään työväentalo on osa Vaasan kaupunginteatterin kiinteistöä.

Alkujaan Vaasan työväenopisto toimi kaksikielisenä. Vuonna 1927 opisto jakautui kielen mukaan Vaasan työväenopistoksi ja Vasa arbetarinstitutiksi. Suomen ruotsinkielisistä työväenopistoista Vasa arbis on vanhin.

Toiminnan alkuaikoja leimasivat kansan alhainen peruskoulutustaso ja tarve perusopintoihin. Alkuun opetusta annettiinkin mm. äidinkielessä, laskennossa ja kirjanpidossa.

1920-luvulla valtio ryhtyi avustamaan vapaata sivistystyötä, mikä merkitsikin toiminnan vakiintumista ja mahdollisti suunnitelmallisemman koulutustoiminnan.

Sotien jälkeen Vaasan työväenopistossa kirittiin kohti suomalaista koulutusyhteiskuntaa. Monet suorittivat iltaopintoina opistossa keskikoulun ja saattoivat siten hakeutua opistotasoiseen ammatilliseen koulutukseen.

1960-luvulla säädettiin laki vapaasta sivistystyöstä, mikä sai aikaan huikean kansalaisopistojen perustamisvyöryn Suomen maalaiskunnissa. Kasvatus oli vuosikymmenen sana, joka 1970-luvulla korvautui koulutuksella.

1980-luvulla opistotoiminta alettiin mieltää palveluksi ja osana kaupungin tarjoamia peruspalveluja opisto on tänäänkin. Vuonna 1998 uudistettu laki vapaasta sivistystyöstä (1998/632) ja sen rahoituksesta toteaa opistotoiminnan tarkoituksen ytimekkäästi:
Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.