Oopperailta

Maria Theresia Paradis (1759–1824):

Alkusoitto oopperasta Der Schulkandidat (1792)  4′

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791):

Sola sola in buio loco (Sekstetto oopperasta Don Giovanni, 1787)  7′

Heta Sammalisto-Muhonen, Donna Anna; Melike Uludag, Zerlina ; Marjaana Ritanen, Donna Elvira ; Johannes Pessi, Don Ottavio ; Gabriel Kivivuori, Leporello ; Martin Iivarinen, Masetto

W. A. Mozart:

Soave sia il vento (trio ooppersta Così fan tutte, 1790) 3′

Iiris Candelaria, Fiordiligi ; Emma Karsten, Dorabella ; Martin Iivarinen, Don Alfonso

W. A. Mozart:

Crudell perchè finora (duettino oopperasta Figaron häät, 1786)  3′

Iiris Candelaria, Susanna ; Gabriel Kivivuori, Il conte

W. A. Mozart:

Porgi amor (cavatina ooppersta Figaron häät) 4′

Heta Sammalisto-Muhonen, kreivitär

W. A. Mozart:

Là ci darem la mano (duettino oopperasta Don Giovanni) 3′

Melike Uludag, Zerlina ; Tuomas Pääkkönen, Don Giovanni

W. A. Mozart:

Voi signor che giusto siete – Scena XI (2. näytöksen finaali oopperasta Figaron häät) 4′

Iiris Candelaria, Susanna ; Marjaana Ritanen, La contessa ; Emma Karsten, Marcellina ; Johannes Pessi, Basilio ; Gabriel Kivivuori, Il conte ; Tuomas Pääkkönen, Antonio/Bartolo ; Martin Iivarinen, Figaro

W. A. Mozart:

Gente all’armi!  – Scena ultima (4. näytöksen finaali oopperasta Figaron häät) 5′

Heta Sammalisto-Muhonen, Susanna ; Marjaana Ritanen, La contessa ; Iiris Candelaria, Barbarina ; Melike Uludag, Cherubino ; Emma Karsten, Marcellina ; Johannes Pessi, Basilio ;Gabriel Kivivuori, Il conte ; Tuomas Pääkkönen, Antonio/Bartolo ; Martin Iivarinen, Figaro

– Väliaika – 

Gioachino Rossini (1792–1868):

Alkusoitto oopperasta Sevillan parturi (1816) Barberaren i Sevilla 7′

G. Rossini:

Dunque io son… ( Duetto oopperasta Sevillan parturi) 5′

Emma Karsten, Rosina ; Johannes Pessi, Figaro

Pietro Mascagni (1863–1945):

Intermezzo oopperasta Cavalleria rusticana (1890) 3′

Giuseppe Verdi (1813–1901):

Studia il passo – Come dal ciel precipita (Bancon resitatiivi ja aaria oopperasta  Macbeth) 4′

Martin Iivarinen, Banco

G. Verdi:

Morrò, ma prima in grazia (Amelian aaria oopperasta Naamiohuvit, 1859) 4:30′

Marjaana Ritanen, Amelia

G. Verdi: 

Tutto nel mondo è buria (finaalifuuga oopperasta Falstaff, 1893) 3′

Iiris Candelaria, Soprano (Coro); Heta Sammalisto-Muhonen, Alice;  Marjaana Ritanen, Nannetta;  Emma Karsten, Meg; Melike Uludag, Quickly ; Johannes Pessi, Fenton ; Gabriel Kivivuori, Ford ; Tuomas Pääkkönen, Dottor Cajus/Pistola/Bardolfo ; Martin Iivarinen, Falstaff

joht. Anna-Maria Helsing

Iris Candelaria, sopraano

Marjaana Ritanen, sopraano

Heta Sammalisto, sopraano

Emma Karsten, mezzosopraano

Melike Uludag, mezzosopraano

Gabriel Kivivuori Sereno, baritoni

Johannes Pessi, baritoni

Tuomas Pääkkönen, baritoni

Martin Iivarinen, basso

Makupaloja mestariteoksista

Wolfgang Amadeus Mozartin aikalainen Maria Theresia (von) Paradis (1759–1824) syntyi wieniläisen hovivirkailijan perheeseen. Hän sokeutui jo ennen kouluikää, mutta tämä ei estänyt häntä saamasta korkealuokkaista koulutusta musiikissa. Paradis tuli tunnetuksi etenkin pianistina, vaikkakin hän toimi myös laulajana, urkurina ja ajan myötä säveltäjänä – 1800-luvun puolella hän kunnostautui etenkin pedagogina perustamassaan musiikkioppilaitoksessa. Paradis tunsi Mozartit ja ilmeisesti Wolfgang Amadeus jopa kirjoitti pianokonserton Paradisin esitettäväksi Pariisissa vuonna 1784. Näihin aikoihin Paradis alkoi myös säveltää vakavammin, etenkin lauluja ja pianoteoksia. 1790-luvulla syntyivät Paradisin kolme näyttämöteosta, joissa kuuluu wieniläinen Singspiel-traditio. Koominen ooppera Der Schulkandidat (Opetusharjoittelija) sai ensi-iltansa vuonna 1792 Wienissä. Valitettavasti oopperan 2. ja 3. näytös ovat kadonneet, samoin libretto. Oopperan alkusoitto kuitenkin osoittaa Paradisin hallinneen wieniläistyylin suvereenisti.

Huomattavasti paremmin on pidetty huolta Wolfgang Amadeus Mozartin (1756–1791) oopperatuotannosta. 1780-luvulla hän kirjoitti kolme klassismin ajan merkittävintä koomista oopperaa yhdessä libretisti Lorenzo da Ponten kanssa. Näistä ensimmäinen, Figaron häät, perustuu Pierre Beaumarchais’n näytelmään Figaro, joka oli Wienissä nopeasti kielletty sisältämänsä yhteiskuntakritiikin takia. Mozart ja da Ponte saivat kuitenkin keisari Joosef II:lta luvan muokata näytelmästä oopperan, ja se muodostui Wienissä hyväksi menestykseksi. Porgi amor oopperan 2. näytöksestä on kreivitär Almavivan aaria, jossa hän valittaa miehensä uskottomuutta ja haalistunutta rakkautta. Kreivi on perso käyttämään ensiyön oikeuttaan nuoriin neitoihin ja hän on iskenyt silmänsä kreivittären kauniiseen kamarineito Susannaan, joka on menossa naimisiin rakastettunsa Figaron kanssa. Lemmenparin onnea hankaloittaa myös Figaron ottama laina tohtori Bartolon taloudenhoitajalta Marcellinalta. Lainan ehtoihin kuuluu, että Figaro nai Marcellinan, jos ei kykene maksamaan lainaansa takaisin. 2. näytöksen loppukohtauksessa Voi signor che giusto siete Marcellina vaatii yhdessä Bartolon ja todistajana toimivan musiikinopettaja Basilion kanssa sopimuksen täytäntöönpanoa samalla, kun kreivitär, Susanna ja Figaro ovat kauhuissaan tilanteesta. Asiat näyttävät sujuvan kreivin kannalta vielä suotuisasti. 3. näytöksessä kuullaan kreivin ja Susannan duetto Crudell perchè finora, jossa Susanna lupaa tavata kreivin yöllä puutarhassa. Susannalla on kuitenkin muuta mielessään. 4. näytöksen ja samalla koko oopperan loppukohtaus Gente all’armi! paketoi tapahtumat parhain päin: mustasukkainen kreivi löytää puutarhasta Figaron ja epäilee tällä olevankin vispilänkauppaa kreivittären kanssa. Kreivittären saapuminen paikalle saa kuitenkin kreivin ymmärtämään tilanteen oikean laidan ja pyytämään anteeksi törttöilyitään.

Mozartin ja da Ponten seuraava ooppera, Don Giovanni, kertoo legendaarisen naistennaurattaja Don Juanin tarinan. Teos sai kantaesityksensä vuonna 1787 Prahassa, jossa Figaron häät oli ollut vielä Wieniäkin suurempi menestys. Là ci darem la mano oopperan 1. näytöksestä on duetto, jossa Don Giovanni yrittää vietellä maalaistyttö Zerlinaa, joka taasen suunnittelee häitä talonpoika Masetton kanssa. 2. näytöksestä kuullaan ensemblekohtaus Sola sola in buio loco, jossa Don Giovanniin vihastuneet Don Ottavio, tämän kihlattu Donna Anna sekä Zerlina ja Masetto luulevat Don Giovannin palvelijaa Leporelloa Don Giovanniksi ja yrittävät surmata tämän. Leporelloa puolustaa vain Don Giovannin hylkäämä aatelisnainen Donna Elvira, joka hänkin luulee Leporelloa luokseen palanneeksi Don Giovanniksi.

Così fan tutte oli Mozartin ja da Ponten viimeinen yhteistyö ja sitä on usein pidetty oopperoista koherenteimpana, vaikkakin Don Giovannilla on vuosisatojen aikana ollut omat ihailijansa. Tertsetti Soave sia il vento on Così fan tutten ensimmäisestä näytöksestä. Siinä sisarukset Fiordiligi ja Dorabella jättävät jäähyväiset kihlatuilleen Guglielmolle ja Ferrandolle näiden lähtiessä sotaan. Tertsetin kolmas jäsen on filosofi Alonso, joka on aiemmin väittänyt miekkosille, ettei uskollista naista ole olemassakaan. Sotaan lähtö onkin vain juoni ja pian Guglielmo ja Ferrando palaavat valepuvuissa koettelemaan kihlattujensa uskollisuutta.

Figaron häät -näytelmä on toinen osa Pierre Beaumarchais’n trilogiaa, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Sevillan parturi. Beaumarchais kirjoitti Sevillan parturin 1770-luvun alkupuolella ja siitä oli tehty vuosisadan vaihteen molemmin puolin jo ainakin kolme oopperaa ennen kuin 23-vuotias Gioachino Rossini (1792–1868) tarttui aiheeseen vuonna 1816. Libreton kirjoitti Cesare Sterbini. Rossini oli äärimmäisen tuottelias säveltäjä, joka lienee kirjoittanut oopperan vain muutamassa viikossa. Oopperan alkusoitto on kuitenkin varhaisempi sävellys ja kirjoitettu alun perin Rossinin pari vuotta varhaisempaan oopperaan Aureliano in Palmira.

Figaron häissä ja Sevillan parturissa on useita samoja hahmoja, kuten Figaro, kreivi Almaviva, tohtori Bartolo ja Rosina eli Figaron häiden kreivitär Almaviva. Dunque io son on Sevillan parturin 1. näytöksestä. Siinä kreivin apulaisena toimiva Figaro suostuttelee Rosinaa tapaamaan köyhän opiskelija Lindoron, joka kuitenkin on kreivi Almaviva valepuvussa. Rosinaa ei tarvitsekaan paljon suostutella, sillä tällä on jo Lindorolle kirje valmiina.

Pietro Mascagnin (1863–1945) ensimmäinen ooppera Cavalleria rusticanana (1890) oli sellainen menestys, ettei hän myöhemmissä oopperoissaan enää päässyt lähellekään samaan. Yksinäytöksinen ooppera on Sisiliaan ja pääsiäisaamuun sijoittuva mustasukkaisuusdraama ja sen kuuluisa intermezzo viimeinen tyyni hetki torin tyhjettyä ja ihmisten riennettyä messuun ennen pääpukareiden Turiddun ja Alfion lopullista välienselvittelyä.

Italialaisen oopperan suurmiehen Giuseppe Verdin (1813–1901) huikeassa oopperatuotannossa sen sijaan oli täysosumia vaikka muille jakaa. Verdi oli etenkin 1800-luvun puolen välin tienoilla äärimmäisen ahkera ja sävelsi oopperoita Italian eri kaupunkeihin hengästyttävällä tahdilla. Shakespearen näytelmään perustuva Macbeth sai ensi-iltansa Firenzessä 1847. Libretistina toimi Verdin vakituinen yhteistyökumppani Francesco Maria Piave. Bancon aaria Studia il passo – Come dal ciel precipita sijoittuu oopperan 2. näytökseen. Banco on ollut kuninkaaksi nousseen Macbethin liittolainen, mutta koska on ennustettu, että Bancon jälkeläiset tulevat perimään kruunun, suunnittelee Macbeth sekä Bancon että tämän pojan murhaa. Aarian lopussa Banco kuoleekin väijytyksessä, mutta hänen poikansa onnistuu pakenemaan.

Morrò, ma prima in grazia on sopraanoaaria Verdin vuoden 1859 oopperasta Naamiohuvit, jonka aiheena on Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n salamurha vuonna 1792. Napoliin tilattu ooppera joutui sensuuriviranomaisten kynsiin, ja Verdi ja hänen libretistinsä Antonio Somma joutuivat muuttamaan oopperaa paljonkin – etenkään kuninkaan salamurha ei ollut sopiva aihe. Lopulta oopperan tapahtumat siirrettiin englantilaisvallan alla olleeseen Bostoniin ja itse oopperankin ensi-ilta Roomaan. Morrò, ma prima in grazia on Amelian aaria oopperan kolmannen näytöksen alusta. Siinä kuvernööriin (alun perin kuninkaaseen) rakastunut Amelia anoo armoa mustasukkaiselta aviomieheltään ja toivoo saavansa nähdä heidän lapsensa vielä kerran ennen kuin mies käy surmatyöhön.

Verdi kirjoitti kolme Shakespearen näytelmiin perustuvaa oopperaa. Hän oli jo lähes 80-vuotias kirjoittaessaan niistä viimeisen, Falstaffin. Se jäi myös Verdin viimeiseksi oopperaksi. Falstaff perustuu Windsorin iloiset rouvat -komediaan ja on Verdin oopperatuotannossa poikkeus aiheensa kepeydellä. Libreton kirjoitti Arrigo Boito, joka lisäsi myös Shakespearen Henry IV -näytelmän kohtauksia tarinaan. Falstaff sai ensi-iltansa Milanon La Scalassa vuonna 1893. Tutto nel mondo è buria on maineikas ensemblekohtaus, joka päättää oopperan jopa kymmenäänisellä fuugalla. Upea loppu nuoria huippulahjakkuuksia esittävälle konsertille, Falstaff-oopperalle sekä myös italialaisen romanttisen oopperan merkittävimmän säveltäjänimen yli 50-vuotiselle uralle!

Katariina Korkmanin laululuokka esittäytyy Kuula-opiston lauluopiskelijat esiintyvät ennen konserttia pianisti Sasja Jantusen säestyksellä klo 17.30 kaupungintalon kamarimusiikkisalissa 2krs. – vapaa pääsy.