Vuorion Säätiön konsertti

Felix Mendelssohn(1809–1847):
Sinfonia nro 3 a-molli op. 56, ”Skottilainen” (1829–1841)  13′
1. Andante con moto – Allegro un poco agitato

Jaakko Kuusisto (1974–2022):
Sellokonsertto op. 38, II Andante  8′

Dobrinka Tabakova (1980–): 
Sun Triptych, osa 1. Dawn  7′

– väliaika-

Johannes Brahms (1833–1897):
Kaksoiskonsertto viululle ja sellolle a-molli, op. 102 (1887) 32′
1. Allegro
2. Andante
3. Vivace non troppo

Konsertin kesto: noin 1h 45min sis. väliajan

Christel Lee, viulu

Jonathan Roozeman, sello

Suomalais-hollantilainen sellisti Jonathan Roozeman on vakiinnuttanut paikkansa sukupolvensa merkittävimpien muusikoiden joukossa. Roozemanin poikkeuksellisen rikas, monipuolinen ja laaja-alainen sointi palvelee yhtä luontevasti klassisen musiikin ydinohjelmistoa, kuin myös harvemmin kuultu repertuaaria Kabalevskista Kokkoseen, Sallisesta Vieuxtempsiin. Roozeman on esiintynyt lukuisten johtavien orkesterien solistina ja tehnyt yhteistyötä muun muassa Christoph Eschenbachin, Sakari Oramon, Michael Sanderlingin, Santtu-Matias Rouvalin, Jukka-Pekka Sarasteen ja Klaus Mäkelän kanssa.

Viimeaikaisiin kohokohtiin kuuluvat esiintymiset ARK Classical Festivalilla Tokiossa sekä solistivierailut Turun filharmonisen orkesterin, Bilkentin sinfoniaorkesterin, Gulbenkian-orkesterin, Sinfonia Lahden ja BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa. Vuonna 2025 Roozeman jatkoi yhteistyötä japanilaisten koreografien Saburo Teshigawaran ja Rihoko Saton kanssa Garden in the Sky -teoksessa, joka sai ensi-iltansa vuonna 2022 Aichin prefektuurin taideteatterissa Nagoyassa. Poikkitaiteellinen projekti yhdistää tanssin ja soolosellomusiikin, mukaan lukien Kodályn, Bachin ja Cassadón teokset.

Vuonna 2023 Roozemanin debyyttilevytys Kalevi Ahon sellokonsertosta nro 2 BIS-levymerkin alla sai BBC Music Magazinelta viiden tähden arvion. Roozemanin odotettu uusi albumi julkaistaan BIS Recordsilla vuonna 2025, ja se sisältää uuden musiikin tilausteoksia Sauli Zinovjevilta ja Cecilia Damströmiltä sekä sooloselloteoksia Sebastian Fagerlundilta, Lauri Porralta ja Outi Tarkiaiselta.

Resitaaleja Roozeman on esittänyt muun muassa Berliinin Konzerthausissa osana Sir András Schiffin residenssiä sekä Kanadassa konserttikiertueella, johon lukeutui esiintyminen arvostetussa Vancouver Recital Series -konserttisarjassa. Muihin merkittäviin esiintymisiin kuuluvat Ark Hills Festival Tokiossa sekä Concertgebouw’n resitaalidebyytti yhdessä pianisti Varvaran kanssa.

Roozeman on yksi suomalaisen nykymusiikin merkittävimmistä tulkitsijoista, ja hänen panoksensa kotimaisten säveltäjien teosten esittämiseen on ollut huomattava. Pitkäaikainen yhteistyö Kalevi Ahon kanssa huipentui uuden viulu- ja selloduokonserton tilaamiseen, jonka Roozeman kantaesitti yhdessä viulisti Christel Leen kanssa Oulu Sinfonian solisteina vuonna 2024.

Roozeman oli vuonna 2015 kaikkien aikojen nuorin kansainvälisen Tsaikovski-kilpailun palkinnonsaaja. Samana vuonna hän oli ensimmäinen suomalainen, joka pääsi Naumburgin kansainvälisen sellokilpailun finaaliin. Roozeman oli finalistina myös Porto Premio Suggia -kilpailussa 2013 ja semifinalistina Paulon kansainvälisessä sellokilpailussa. Hollannin kansallisessa sellokilpailussa Roozeman voitti toisen palkinnon vuonna 2012.

Roozeman on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Martti Rousin johdolla, sekä myöhemmin Kronberg Academyssä sekä Hochschule für Musik Franz Liszt Weimarissa, missä hänen opettajinaan toimivat Frans Helmerson ja Wolfgang Emanuel Schmidt.

Felix Mendelssohn (1809–1847) syntyi vauraan porvarilliseen perheeseen Hampurissa ja tottui jo nuoresta pitäen erilaisiin kulttuureihin niin kotipiirissä kuin matkoilla ympäri Eurooppaa. Osa taiteilijan ja sivistyneen nuorukaisen koulutusta olikin matkustelu, olihan yksi romantiikan ihanteista vaeltava vapaa sielu. Matkalle lähdössä ei tuolloin ollut kyse mistään viikonloppupyrähdyksistä, vaan reissuun lähdettiin yleensä kuukausiksi kerrallaan. Mendelssohnin parikymppisenä tekemä grand tour alkoi huhtikuussa 1829 Brittein saarilta, jossa hän musikaalisena poikkeustapauksena luonnollisesti myös konsertoi. Lontoosta matka eteni pohjoiseen kohti Skotlantia, joka osoittautui merkittäväksi inspiraationlähteeksi sävellysten kannalta. Skotlannissa syntyivät Hebridit-alkusoiton lisäksi ensimmäiset ideat sinfoniaan nro 3 a-molli eli Skottilaiseen sinfoniaan. Teoksen aloittavan teeman Mendelssohn keksi vierailtuaan 1500-luvulla eläneen Skotlannin kuningatar Marian Stuartin linnan raunioilla Edinburghissa. Sinfonia jäi kuitenkin luonnosvaiheeseen lähes kymmeneksi vuodeksi ennen kuin Mendelssohn tarttui siihen uudelleen ja sai koko koko teoksen valmiiksi vuonna 1841 – itse asiassa viimeisenä viidestä sinfoniastaan. Tuossa vaiheessa hän ei enää korostanut teoksen yhteyttä Skotlantiin, mutta sinfonian lisänimi on jäänyt elämään, eikä se skottilaiseen kansanmusiikkiin viittaavien teemojensa takia olekaan yhtään tuulesta temmattu.

Jaakko Kuusiston (1974–2022) muusikonura tuntui lapsesta saakka selvältä, olihan hän Ilkka Kuusiston poika ja Taneli Kuusiston pojanpoika – molemmat merkittäviä 1900-luvun suomalaisia säveltäjänimiä. Jaakosta kasvoi aivan poikkeuksellisen monipuolinen muusikko. Yleiseen tietoisuuteen hän tuli jo hyvin nuorena saavutettuaan finaalipaikan vuoden 1990 Sibelius-viulukilpailussa. Myöhemmin kuvaan tulivat myös orkesterinjohto ja enenevissä määrin sävellystyö, jonka antimista saatiin Pohjanmaalla nauttia muun muassa Ilmajoen musiikkijuhlilla vuosina 2015–2016 esitetyssä, Oskar Merikannosta kertoneessa Elämälle-oopperassa. Usean oopperan lisäksi Jaakko Kuusiston sävellystuotantoa leimaavat orkesteriteokset, joista sellokonsertto on saanut jo useita maamme eturivin sellistejä tarttumaan solistiosuuteen. Teos on alun perin sävelletty suomalaisen sellonsoiton grand old manille Arto Norakselle, joka kantaesitti sen yhdessä Tallinnan kamariorkesterin kanssa Naantalin musiikkijuhlilla kesällä 2019.

Vibrafonin herkän alun jälkeen teoksen hidasta osaa leimaa solistin soittama ”ikuinen” melodia. Pikku hiljaa lähestytään lähes šostakovitšmaista ekspressiivisyyttä. Vibrafoni palaa lopussa ääneen ja luo arvoituksellisen ja rauhoittavan kontrastin verrattuna keskijakson intensiivisyyteen.

Kuten Jaakko Kuusisto sellokonsertolleen, myös bulgarialais-brittiläinen Dobrinka Tabakova (1980–) sai Dawn-teokselleen maailmanluokan solistit kantaesitykseen. Teos on kirjoitettu ja omistettu viulisti Gidon Kremerille, sellisti Kristina Blaumanelle ja nuorista muusikoista koostuvalle kamariorkesteri Kremerata Balticalle, jotka kantaesittivät teoksen vuonna 2007. Teos syntyi juhlistamaan Kremerin perustaman Kremerata Baltican kymmenvuotista uraa. Dawn (Aamunkoitto) syntyi aluksi itsenäisenä teoksena, mutta myöhemmin Tabakova liitti sen osaksi Sun Triptych -nimistä trilogiaa (2007–2009). Auringonnousua kuvaavat jousiston nousevat soinnut, ja kuvittelee kuulija aamunkoiton sitten luontoon tai urbaaniin ympäristöön, efekti on upeasti toteutettu. Tabakova on antanut teokselle alaotsikon …and she emerged from the lake, with fire in her hands (…ja hän ilmestyi järvestä, tulta käsissään).

Johannes Brahms: Kaksoiskonsertto viululle ja sellolle a-molli

Johannes Brahmsilla (1833–1897) oli nuoresta pitäen kyltymätön kiinnostus musiikin historiaan ja menneisiin säveltäjäsuuruuksiin. Hän kiersi kirjastoissa tutkimassa ja kopioimassa nuotteja ja keräsi omaan laajaan kokoelmaansa käsikirjoituksia, varhaisia nuottipainoksia ja musiikin teoriaa käsitteleviä teoksia eri aikakausilta. Hänen omiin sävellyksiinsä tämä kiinnostus siirtyi selvimmässä muodossaan muunnelmateoksissa muun muassa Haydnin ja Händelin teemoista (Brahmsin teosluettelossa op. 56a ja 24). Brahms ei kuitenkaan koskaan alentunut säveltämään pastisseja, vaan pitäytyi omassa, Beethovenin ja Schumannin perinnöstä kumpuavassa romanttisessa sävelkielessään.

Musiikin historia samoin kuin Brahmsin oma henkilöhistoria kuuluvat hänen viimeiseksi jääneessä orkesteriteoksessaan, kaksoiskonsertossa viululle ja sellolle a-molli op. 102. Brahms sävelsi sen kesällä 1887 kesänviettopaikassaan Thun-järven rannalla Hofstettenissa Sveitsissä varsin lähellä Berniä. Brahms oli etääntynyt kuusi vuotta aiemmin hyvästä ystävästään viulisti Joseph Joachimista otettuaan tämän avioriidassa vaimon puolen. Kun sellisti Robert Hausmann pyysi Brahmsia kirjoittamaan sellokonserton vähän aiemmin syntyneen sellosonaatin op. 99 jatkoksi, näki Brahms tilaisuutensa tulleen välien korjaamiseen Joachimin kanssa. Myös Joachim oli jo valmis sovintoon ja avusti yhdessä Hausmannin kanssa uuden kaksoiskonserton solistiosuuksien luomisessa. Teoksen kantaesitys tapahtui saman vuoden 1887 lokakuussa Kölnissä Brahmsin johtaessa orkesteria ja Joachimin ja Hausmannin toimiessa solisteina. Teos ei kuitenkaan saavuttanut samanlaista suosiota kuin yhdeksän vuotta varhaisempi, myös Joachimille sävelletty viulukonsertto, ja viimeiset vuotensa Brahms keskittyi lähinnä laulu-, piano- ja kamarimusiikin säveltämiseen. Viides sinfonia jäi hajanaisten luonnosten asteelle.

Konserttoa niinkin epätyypilliselle solistikokoonpanolle kuin viululle ja sellolle ei varmaankaan ollut kuultu sitten Vivaldin aikojen, ja kaksi soolosoitinta tuo teokseen barokkista concerto grosso -tunnelmaa. Myös teoksen polyfonisuus viittaa barokkiin. Ensimmäisen osan sivuteemaan Brahms lainaa vapaasti klassismin ajan italialaissäveltäjä Giovanni Battista Viottin (1755–1824) viulukonserttoa nro 22, joka oli yksi Joachimin paljon arvostamista ja esittämistä konsertoista. Solistit eivät Brahmsilla asetu toisiaan vastaan vaan pikemminkin tukevat tasavertaisesti toisiaan pitkin konserttoa – konsertosta onkin myöhemmin annettu tulkinta, jossa sello edustaa Brahmsia itseään ja viulu Joachimia. Brahms itse kutsui teosta vain ”hassuksi päähänpistokseen” ja soolo-osuuksien usein rapsodinen kirjoitustapa varmasti viittaa tähän. Hitaan osan pitkät, solistien yhteiset melodiat tuovat kontrastin ääriosien virtuoositeettiin. Rondofinaalissa voi kuitenkin kuulla hieman kisaamista ja jopa unkarilaista poljentoa.