Vaasan hovioikeus, ensimmäinen rikosjuttu 1776

26. elokuuta 1776

Vapaaherra ja presidentti, hovioikeuden neuvos Silfversparre, arvoisat assessor herrat Hising, Krabbe, Lode ja af Palén.
Advokaatti-fiskaali Alanus esitteli seuraavan rikosasian.

1:o
Vuoden 1774 talvikäräjillä Heinävettä’n kappelin alueella Rantasalmen, Sulkavan ja Kuopion kihlakunnissa on tutkittu ja tuomittu rikosasia, joka koski torpparia Matts Issakainia Warämäestä. Hänet oli ilmiannettu siitä, että hän 1. huhtikuuta 1771 tai toisena pääsiäispäivänä, kohdatessaan maantiellä torppari Michel Lydikainin Lammalta — jonka sanottiin olleen matkalla kotiin Masumäen kirkosta, missä hän edellisenä päivänä oli käynyt jumalanpalveluksessa — oli ilman mitään syytä lyönyt tätä suulle niin kovaa, että kaksi hammasta irtosi.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus tuomitsi Matts Issakainin, joka oli tunnustanut teon, maksamaan kirkkorauhan rikkomisesta rikoskaaren XVIII luvun 2 §:n mukaan neljäkymmentä hopeatalaria, sapattirikkomisesta saman kaaren III luvun 6 §:n mukaan kymmenen talaria sekä kahdesta irti lyödystä hampaasta mainitun kaaren XXXIV luvun 4 §:n mukaista jäsenkorvausta kuusi talaria kustakin ja lisäksi erillistä hyvitystä kuusi talaria — yhteensä kuusikymmentä kahdeksan hopeatalaria.

Koska Lydikain oli itse ilmoittanut ja ajanut asian, tästä hänelle tulevasta osuudesta tuli sovinnon perusteella vähentää kolmas osa kirkkorauhan rikkomisen, sapattirikkomisen ja erillishyvityksen sakoista sekä koko jäsenkorvaus. Sovinnon mukaan Issakain tuli korvata Lydikainille 12 taalaria 12 äyriä kuparirahaa; mutta ne kaksi muuta kolmannesta, yhteensä kolmekymmentä seitsemän taalaria ja 10 2/3 äyriä hopearahaa, jotka kuuluvat kruunalle ja kihlakunnalle, olisi oikeuden mukaan pitänyt Issakainin maksaa — mikä on nyt esitetty hovioikeuden harkittavaksi.

Kun tutkinta oli toimitettu loppuun, Kuningallinen hovioikeus päätti seuraavaa.

Päätös

Koska tutkinnan aikana ei ole voitu selvittää, että Matts Issakain olisi tiennyt Michel Lydikainin olleen mainittuna hetkenä matkalla kirkosta, hovioikeus katsoo oikeaksi hyväksyä kihlakunnanoikeuden tuomion siltä osin, että Matts Issakain tuomitaan rikoskaaren XXI luvun 7 §:n mukaan maksamaan rauhanrikkomisesta neljäkymmentä taalaria sekä lisäksi sapattirikkomisesta, jäsenkorvauksesta ja erillishyvityksestä siinä määrin kuin kihlakunnanoikeus on tuominnut.

Kuitenkin asianomistajalle tuleva osa rauhanrikkomisen, sapattirikkomisen ja erillishyvityksen sakoista sekä koko jäsenkorvaus raukeaa, ja Lydikain saa niiden sijasta tyytyä Issakainin kanssa tekemän sovinnon perusteella luvattuun 12 taalariin ja 12 äyriin kuparirahaa.

Niistä kahdesta muusta kolmannesosasta rauhanrikkomisen, sapattirikkomisen ja erillishyvityksen sakoista tulee kruunun osuus suorittaa hopearahassa tai 40 taalarin kuparikurssin mukaan. Mikäli sakkoja ei saada perittyä, Issakain rangaistaan kolmentoista parin raippojen iskulla, kolme lyöntiä kustakin parista, minkä jälkeen asiakirjat toimitetaan eteenpäin.