Vaasan hovioikeus, Isontalon ja Rannanjärven juttu 1869

Keisarillisen Majesteetin nimissä

Keisarillisen Vaasan hovioikeuden, Suomen suuriruhtinaskunnassa, antama tuomio koskien talonpoikia Anders Henriksson Isotaloa ja Anders Thomasson Rannanjärveä, renki Gabriel Gabrielsson Sivulaa eli Kiipeliä, torpparin vävyä Erik Danielsson Isomäkeä eli Sillanpäätä, torpparin poikaa Johan Andersson Karnattia eli Marslinia sekä suutari Nils Gustafsson Pollaria, jotka olivat vangittuina, sekä talonpoikia Johan Gustafsson Huhtalaa, Thomas Thomasson Löparia, Gustaf Eriksson Ekoluomaa ja Johan Mattsson Katajamäkeä, talonpoikien poikia Johan Eliasson Isotaloa eli Mäntylää ja Johan Andersson Rannanjärveä, renki Matts Johansson Uusihautaa ja räätäli Johan Mattsson Modinia, Yli- ja Alahärmän seurakunnista Vaasan läänissä.

Heitä syytettiin – Anders ja Johan Isotaloa sekä Gabriel Sivulaa erityisesti – tappo- ja kuolemantuottamusrikoksista sekä kaikkia edellä mainittuja lisäksi useista muista rikoksista ja rikkomuksista. Näitä asioita koskien kihlakunnanoikeudet mainituissa seurakunnissa sekä Raastuvanoikeus Kristiinankaupungissa olivat suorittaneet tutkimuksia ja antaneet lausuntoja.

Annettu Nikolainkaupungissa 13. lokakuuta 1869.

Hovioikeus on ottanut käsiteltäväkseen jutussa toimitetut tutkimukset ja niihin liittyvät asiakirjat ja saanut niistä selville, että asianomistajat yhdessä kruununvoutien Adolf Hägglundin ja apulaisvouti Otto Chorinin kanssa, jotka virkansa puolesta avustivat asianomistajia, olivat kihlakunnanoikeudessa Kauhavalla sekä Yli- ja Alahärmän käräjäkunnassa esittäneet seuraavat syytteet:

Renki Matts Eriksson Tiltamäki Gabriel Gabrielsson Sivulaa vastaan siitä, että tämä 27. syyskuuta 1865 tanssitilaisuudessa Mattilan talossa Wuoskosken kylässä Alahärmän seurakunnassa veitsellä, jota hän tarpeettomasti oli mukanaan pitänyt, aiheutti Tiltamäelle suuren verisen haavan rinnan oikealle puolelle.

Renki Gustaf Simonsson Bergman eli Mäenpää Gabriel Siulaa vastaan siitä, että tämä sunnuntaina 21. lokakuuta 1866, ollessaan voimakkaasti päihtynyt, löi yleisellä maantiellä Ekoluoman talon läheisyydessä Bergmania kerran pistoolilla ilman että teosta seurasi ruumiinvammaa.

Talonpoika Gustaf Jakobsson Wackur, Gabriel Tiulaa ja Matts Johansson Uusihautaa vastaan siitä, että nämä samana päivänä Alahärmän maantiellä Ekoluoman talon kohdalla uhkasivat ampua osoittamalla pistoolilla ja kohottamalla sen Wackuria vastaan, ja että Uusihauta myöhemmin samana iltana Mäenpään talossa, yhä juopuneena, vihassa kohotti teräaseen häntä vastaan.

Talonpoika Gustaf Karlsson Niemi Gabriel Sivulaa, Johan Gustafsson Huhtalaa ja Erik Danielsson Isomäkeä vastaan siitä, että nämä samana iltana vahingoittamistarkoituksessa tunkeutuivat Niemen taloon Wuoskosken kylässä, rikkoivat eteisen oven, murtautuivat sisään ja hävittivät irtaimistoa ja muuta omaisuutta 124 markan 40 pennin arvosta.

Apulaisvouti Otto Chorin Thomas Thomasson Löparia vastaan siitä, että tämä rikkoi ulosmittauksen käyttämällä tervapuuta, joka oli 10. toukokuuta 1867 määrätty ulosmitatuksi velan vakuudeksi.

Kruununvouti Adolf Hägglund Anders Isotaloa ja Anders Rannanjärveä vastaan siitä, että nämä 24. syyskuuta 1867 Alahärmän kellotapulin asunnolla, ollessaan vahvasti juopuneita ja varustautuneita veitsillä, uhkasivat ja pahoinpitelivät häntä hänen yrittäessään estää väkivaltaisuuksia sekä myöhemmin käräjäpaikalla käyttäytyivät niin häiritsevästi, että oikeuden istunto jouduttiin keskeyttämään.

Lukkari Johan Flink ja kauppias Johan Stenfors Thomas Löparia, Anders Isotaloa, Anders Rannanjärveä, Gustaf Eriksson Ekoluomaa, Johan Andersson Rannanjärveä ja Nils Pollaria vastaan siitä, että nämä murtautuivat yöllä ennen 12. helmikuuta 1867 Ylihärmän kirkon läheisyydessä sijainneeseen lukittuun viljamakasiiniin ja anastivat sieltä suuria määriä ruista ja ohraa, yhteisarvoltaan 1 176 markkaa 53 penniä, eikä viljaa saatu takaisin.

Talonpoika Anders Gustafsson Myllymäki Gabriel Sivulaa ja Johan Eliasson Isotaloa eli Mäntylää vastaan siitä, että nämä sunnuntaina 27. lokakuuta 1867, sapattina, tanssitilaisuudessa Hillin talossa Härmän kylässä, yhteistuumin ja tahallisesti hyökkäsivät veitsillä hänen poikansa Johan Andersson Myllymäen kimppuun ja aiheuttivat tälle haavan rinnan vasemmalle puolelle, minkä seurauksena tämä lääkärintodistuksen mukaan kuoli 5. marraskuuta 1867.

Leski Wilhelmina Mattsdotter Näsi Johan Huhtalaa ja Anders Isotaloa vastaan siitä, että nämä 28. elokuuta 1867, ollessaan juopuneita, seurasivat häntä yleisellä tiellä Alahärmän seurakunnassa, saavuttivat hänet Isotalon ja Wackurin talojen välillä, tarttuivat häneen ja löivät häntä puukapulalla kolme kertaa oikeaan käsivarteen, mistä seurasi kaksi mustelmaa ja pitkäaikainen työkyvyttömyys.

Talonpoika Matts Holma Alahärmän palovakuutuskomitean puheenjohtajana Johan Huhtalaa, Erik Isomäkeä eli Sillanpäätä ja Johan Mattsson Katajamäkeä vastaan siitä, että Johan Huhtala ja Erik Isomäki tahallisesti yllyttivät palon, joka 1. elokuuta 1867 tuhosi Huhtalan tilan päärakennuksen Wuoskosken kylässä, rakennuksen ollessa vakuutettu yleisessä suomalaisessa palovakuutusyhtiössä, sekä siitä, että Erik Isomäki ja Johan Katajamäki olivat samalla tavoin sytyttäneet palon, joka 8. elokuuta 1867 osittain tuhosi Katajamäen tilan rakennuksen samassa kylässä.

Talonpoika Isak Andersson Åhomäki Thomas Löparia, Johan Rannanjärveä, Nils Pollaria ja Johan Mattsson Modinia vastaan siitä, että nämä yönä 22. joulukuuta 1866 murtautuivat lukittuun navettaan Lithomäen talossa Haapojan kylässä ja varastivat kaksi sikaa, kummankin arvoltaan kahdeksan markkaa, eikä eläimiä saatu takaisin.

Talonpoika Johan Johansson Åhomäki Thomas Löparia, Johan Rannanjärveä ja Nils Pollaria vastaan siitä, että nämä yönä 11. kesäkuuta 1867 tappoivat ja veivät hänen pihavahtikoiransa, arvoltaan kymmenen markkaa, ja seuraavana yönä murtautuivat lukittuun vajaan samassa talossa ja varastivat omaisuutta 43 markan 50 pennin arvosta, josta vain 20 markan arvosta saatiin takaisin, sekä rikkoivat kolmen markan arvoisen arkun.

Varakonsuli Otto Wendelin Thomas Löparia, Anders Isotaloa, Anders Rannanjärveä ja Gustaf Ekoluomaa vastaan siitä, että nämä jonakin päivänä talvella 1863 yhteistuumin ja tahallisesti esittivät kahdensadan hopearuplan suuruisen velkakirjan, joka oli varustettu keksityillä nimillä sekä velallisen että takaajien osalta, ja lisäksi väärällä todistuksella takaajien maksukyvystä, jossa oli Kauhavan seurakunnan sittemmin kuolleen kappalaisen J. H. Reckmanin nimi, ja että he tällä tavoin petollisesti hankkivat kauppahuone S. C. Wendeliniltä Kristiinankaupungissa kahdeksantoista tynnyriä ruisjauhoja.

Apulaisvouti Chorin Thomas Löparia vastaan siitä, että tämä oli 4. maaliskuuta 1868 esiintynyt käräjäoikeuden istunnossa voimakkaasti juopuneena.

Talonpoika Johan Gustafsson Uitto Thomas Löparia vastaan siitä, että tämä joulukuussa 1865 oli anastanut lukitsemattomasta ladosta Rytoluhta eli Suomiluhta -niityltä Haapojan kylässä kaksi kuormaa Uiton heinää, yhteisarvoltaan 12 markkaa.

Kauppias Isak Mattsson Sakala Johan Rannanjärveä ja Nils Pollaria vastaan siitä, että nämä talven ja kesän 1867 aikana murtautuivat lukittuun aittaan Sakalan talossa ja varastivat kahdeksan juustoa, kaksi rautatankoa sekä muuta omaisuutta, jonka määrää ja arvoa ei voitu tarkemmin selvittää.

Talonpoika Jakob Johansson Åhomäki Anders Rannanjärveä vastaan siitä, että tämä toukokuussa 1863 ampui pellolla Haapojan kylässä kuoliaaksi ja vei pois Åhomäelle kuuluneen sian, arvoltaan 80 markkaa.

Torppari Johan Eliasson Unkuri Anders Rannanjärveä ja Johan Andersson Karnattia eli Marslinia vastaan siitä, että nämä elokuussa 1863 varastivat hänen Ylihärmän seurakunnassa laitumella olleen hevosensa, arvoltaan 160 markkaa, eikä hevosta saatu takaisin.

Talonpoika Matts Johansson Löpar Anders Isotaloa ja Anders Rannanjärveä vastaan siitä, että nämä helmikuussa 1864 saapuivat hänen pihalleen Reskikylän kylässä, ollessaan voimakkaasti juopuneita, ajoivat hevosella ja reellä sisään hänen asuintalonsa eteiseen, ajoivat väen ulos ja rikkoivat kaksitoista ikkunaa sekä peilin.

Torppari Johan Jakobsson Kangas Anders Isotaloa vastaan siitä, että tämä helmikuussa 1864 Mäenpään talossa Härmässä ryösti häneltä väkivalloin rahaa vähintään 87 markkaa, eikä rahoja saatu takaisin.

Kruununvouti Hägglund Anders Isotaloa vastaan siitä, että tämä 6. elokuuta 1866 sytytti palon, joka tuhosi kauppias Gustaf Törnin osuuden Mattilan verotalosta Wuoskosken kylässä; rakennus ja irtain omaisuus oli vakuutettu yleisessä suomalaisessa palovakuutusyhtiössä sekä Skandiassa, ja korvausta oli maksettu 4 507 markkaa 10 penniä.

Tämän lisäksi kruununvouti Adolf Hägglund saattoi uudelleen käsiteltäväksi tapauksen, jossa torppari Jakob Jakobsson Hautamäki eli Lammi, renki Johan Jakobsson Hautamäki eli Isotalo, edellä mainittu Anders Isotalo sekä talonpojan poika Johan Henriksson Syni olivat olleet syytettyinä Matts Gustafsson Sönkkän tappamisesta Stråkan talossa Härmän kylässä 21. helmikuuta 1858. Hovioikeus oli jo 18. kesäkuuta samana vuonna katsonut Jakobin ja Johanin Hautamäen syyllistyneen väkivaltaan ja tuominnut heidät puolikkaaseen miehenkorvaukseen, mutta katsonut, ettei Anders Isotaloa eikä Johan Syniä voitu tuolloin tuomita teosta.

Koska asiassa oli sittemmin ilmennyt uusia seikkoja, hovioikeus myönsi luvan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi Anders Isotalon osalta, Johan Synin jo kuoltua, ja nostaa häntä vastaan uusi syyte tapporikoksesta.

Lisäksi kruununvouti Hägglund pyysi lausuntoa siitä, kuinka piirilääkäri tohtori R. J. Forsiusille oli suoritettava korvaus Matts Uuschautalle annetusta hoidosta, koska Uuschauta oli 21. lokakuuta 1866 Mäenpään talossa saanut rintaansa niin vakavan vamman, että lääkärinhoito oli ollut välttämätöntä, mutta tekijää ei ollut voitu selvittää.

Johan Andersson Myllymäen kuolema

Tutkinnassa ilmeni, että Johan Andersson Myllymäki oli 27. lokakuuta 1867 illalla osallistunut tansseihin Hillin talossa Härmän kylässä. Hän oli voimakkaasti päihtynyt ja ajautunut riitaan Gabriel Sivulan kanssa. Riidan aikana Myllymäki oli paljastanut ja kohottanut veitsen Sivulaa ja Johan Isotaloa vastaan.

Myöhemmin samana iltana Myllymäki löydettiin makaamasta pihamaalta runsaasti verta vuotavana, rinnan vasemmalla puolella veitsen aiheuttama haava. Vaikka hän sai lääkärinhoitoa, hän kuoli 5. marraskuuta 1867. Piirilääkäri Forsius totesi ruumiinavauksessa, että kuoleman syynä oli vasemmanpuoleinen keuhkopussintulehdus, joka oli välittömästi seurausta rinnan vasemmalle puolelle ulottuneesta veitseniskusta.

Gabriel Sivula kertoi olleensa tapahtumahetkellä erittäin humalassa eikä muistavansa varmasti, oliko hän lyönyt Myllymäkeä, mutta että jos näin oli tapahtunut, se oli ollut itsepuolustusta, koska Myllymäki oli uhannut tappaa hänet. Johan Isotalo myönsi otelleensa Myllymäen kanssa veitsellä ja kaataneensa tämän, mutta kielsi lyöneensä häntä veitsellä.

Useat todistajat kertoivat nähneensä Sivulan ja Myllymäen heiluttavan veitsiä toisiaan vastaan tanssihuoneessa sekä myöhemmin Sivulan ja Isotalon yhdessä ajavan veitsi kohotettuna Myllymäkeä ulos huoneesta. Useat todistajat kertoivat myös Sivulan tunnustaneen lyöneensä Myllymäkeä veitsellä.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, ettei kukaan muu kuin Gabriel Sivula ja Johan Isotalo ollut käyttänyt väkivaltaa Johan Myllymäkeä kohtaan.

Matts Gustafsson Sönkkän tappo

Tutkinnassa ilmeni, että Matts Gustafsson Sönkkä oli 21. helmikuuta 1858 saapunut vieraaksi Johan Mattsson Stråkan taloon Härmän kylässä, jossa oli järjestetty juhlatilaisuus. Illalla noin kello kymmenen aikaan hän joutui sanaharkkaan ja käsikähmään Jakob ja Johan Hautamäen kanssa, jotka olivat saapuneet juhliin Anders Isotalon ja Johan Synin seurassa.

Tappelun aikana Sönkkä sai veitseniskun vatsaan. Hänet kuljetettiin Vaasan kaupunkiin lääkärinhoitoa varten, mutta hän kuoli siellä 25. helmikuuta 1858. Lääkäri Blank totesi ruumiinavauksessa, että kuolema oli välitön seuraus veitsen aiheuttamasta vatsavammasta.

Anders Isotalo kielsi johdonmukaisesti käyttäneensä veistä tai syyllistyneensä väkivaltaan. Useat todistajat kuitenkin kertoivat nähneensä hänen ojentavan oikean kätensä veitsen kanssa tappeluun osallistuneiden väliin ja iskevän Sönkkää vatsaan, minkä jälkeen hän vetäytyi väkijoukkoon. Erityisesti todistajat Leander Niemi ja Anders Ekola kertoivat yksityiskohtaisesti nähneensä teon ja tunnistaneensa Isotalon käyttämän veitsen.

Lisäksi useat todistajat kertoivat, että Isotalo oli uhannut heitä vaikenemaan asiasta.

Hovioikeuden arvio todistajista ja näytöstä

Hovioikeus katsoi oikeaksi hyväksyä käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin, että eräät todistajat, jotka olivat itse osallisia tutkituissa tapahtumissa tai jo kuolleita, oli katsottu esteellisiksi ja heidän kertomuksensa jätetty vailla oikeudellista merkitystä. Sen sijaan niiden todistajien lausunnot, joita vastaan ei ollut todettu laillista estettä ja jotka olivat antaneet kertomuksensa johdonmukaisesti ja toisiaan tukien, hyväksyttiin täysimääräisesti.

Hovioikeus totesi, että syytteet Thomas Thomasson Löparia, Johan Andersson Rannanjärveä ja Gustaf Eriksson Ekoluomaa vastaan raukesivat heidän kuolemansa vuoksi.

Useiden syytteiden osalta hovioikeus katsoi, ettei ollut esitetty riittävää näyttöä syyllisyyden toteamiseksi. Näin ollen katsottiin jääneen näyttämättä, että Gabriel Siviula olisi pahoinpidellyt Gustaf Wackuria yleisellä tiellä tai syyllistynyt kotirauhan rikkomiseen Niemen talossa, että Matts Uusihauta olisi Mäenpään talossa uhannut Wackuria aseella, että Anders Isotalo olisi ryöstänyt Johan Kankaan tai pahoinpidellyt Wilhelmina Näsiä yleisellä tiellä, taikka että Nils Pollari olisi osallistunut Flinkin ja Stenforsin viljamakasiinin murtoon tai anastanut Johan Åhomäen koiran.

Sen sijaan hovioikeus katsoi näytetyksi ja laillisesti todistetuksi seuraavat seikat:

Gabriel Sivula oli Mattilan talossa aiheuttanut Matts Tiltamäelle vakavan verisen haavan veitsellä. Hän oli sapattina, ollessaan päihtynyt, lyönyt Gustaf Bergmania yleisellä tiellä ilman vamman syntymistä sekä Mäenpään talossa kohottanut tappavan aseen ja paljastanut veitsen Gustaf Wackuria vastaan. Lisäksi Sivula oli Hillin talossa, voimakkaasti juopuneena ja ilman hengenvaaraa, lyönyt veitsellä Johan Andersson Myllymäkeä rintaan siten, että tämä kuoli vammoihinsa.

Johan Isotalo oli samassa tilanteessa ollut päihtynyt ja osallistunut yhdessä Gabriel Sivulan kanssa veitsellä käytyyn tappeluun Myllymäkeä vastaan ja siten ollut osallinen tekoon.

Johan Huhtala oli sapattina, päihtyneenä, tunkeutunut Niemen taloon ja rikkonut siellä omaisuutta sekä myöhemmin pahoinpidellyt Wilhelmina Näsiä yleisellä tiellä.

Matts Uusihauta oli sapattina Mäenpään talossa ollut juopuneena ja kohottanut asetta.

Erik Isomäki oli yhdessä Johan Huhtalan kanssa osallistunut kotirauhan rikkomiseen Niemen talossa sekä tahallisesti sytyttänyt palon, joka tuhosi Huhtalan tilan päärakennuksen.

Anders Isotalo oli eri tilaisuuksissa ollut päihtynyt, kantanut veistä ja aiheuttanut järjestyshäiriöitä Alahärmän kellotapulin asunnolla ja käräjäpaikalla. Hän oli lisäksi yhdessä Anders Rannanjärven kanssa osallistunut murtoihin, joissa Johan Flinkin ja Johan Stenforsin viljat anastettiin ja kulutettiin. Isotalo ja Rannanjärvi olivat myös väärentäneet velkakirjan ja sen nojalla petollisesti hankkineet ruisjauhoja Kristiinankaupungissa.

Lisäksi Anders Isotalo oli tahallisesti sytyttänyt palon kauppias Gustaf Törnin vakuutettuun rakennukseen saadakseen palovakuutuskorvauksen sekä Stråkan talossa aiheuttanut Matts Gustafsson Sönkkälle veitseniskun vatsaan, jonka seurauksena tämä kuoli.

Anders Rannanjärvi oli osallistunut murtoihin, asiakirjaväärennökseen, ampunut kuoliaaksi Jakob Åhomäelle kuuluneen sian sekä yhdessä Johan Karnatin kanssa anastanut Johan Unkurin hevosen.

Nils Pollari oli yhdessä muiden kanssa tappanut Johan Åhomäen koiran ja syyllistynyt murtoon Åhomäen talossa.

Johan Karnatti oli osallistunut Johan Unkurin hevosen anastamiseen.

Rangaistusten määrääminen

Näillä perusteilla ja soveltaen rikoskaarta sekä voimassa olleita kuninkaallisia ja keisarillisia asetuksia hovioikeus määräsi seuraavat rangaistukset.

Gabriel Sivula, joka oli aiemmin kerran tuomittu juopumuksesta, määrättiin:
sakkoon toistuvasta juopumuksesta, veitsen kantamisesta ilman hyväksyttävää syytä, aseella uhkaamisesta, sapatin rikkomisesta, pahoinpitelystä ilman vammaa sekä rauhan rikkomisesta, edellä mainittujen tekojen osalta laissa säädetyin määrin ja jaettavaksi kruunun, kihlakunnan, syyttäjän ja seurakunnan köyhien kesken.

Lisäksi Gabriel Sivula tuomittiin tahallisesta taposta ja määrättiin menettämään henkensä päänkatkaisulla, minkä jälkeen hänen ruumiinsa tuli haudata kirkkomaan syrjäiseen osaan muiden kuin pyövelin toimesta. Kaikki häneen kohdistetut sakot sisällytettiin kuolemantuomioon.

Johan Isotalo, jota ei aiemmin ollut rikoksista tuomittu, määrättiin:
sakkoihin veitsen luvattomasta kantamisesta, aseella uhkaamisesta, ensikertaisesta juopumuksesta, sapatin rikkomisesta sekä osallisuudesta tappoon, josta määrättiin puoleen miehenkorvaukseen rinnastuva raharangaistus.

Mikäli Johan Isotalo ei kykenisi maksamaan sakkojaan, ne tuli muuntaa 24 päivän vankeudeksi vedellä ja leivällä, johon sisällytettiin myös rangaistus veitsen luvattomasta kantamisesta.

Johan Huhtala määrättiin:
sakkoihin kotirauhan rikkomisesta, rauhan rikkomisesta, sapatin rikkomisesta, pahoinpitelystä ilman vakavaa vammaa, hiuksista repimisestä sekä ensikertaisesta juopumuksesta. Sakkojen maksamatta jäädessä hänet määrättiin 24 päivän vankeuteen vedellä ja leivällä.

Matts Uusihauta, jota ei ollut aiemmin tuomittu, määrättiin:
sakkoon ensikertaisesta juopumuksesta, aseella uhkaamisesta sekä sapatin rikkomisesta, tai maksukyvyttömyyden sattuessa 12 päivän vankeuteen vedellä ja leivällä.

Erik Isomäki, jota ei aiemmin ollut rikoksista tuomittu, määrättiin:
sakkoihin sapatin rikkomisesta ja kotirauhan rikkomisesta sekä lisäksi kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön Turun rangaistuslaitoksessa, koska hän oli tahallisesti sytyttänyt toisen omaisuutta tuhoavan palon palovakuutuskorvauksen saamiseksi. Sakot sisällytettiin pakkotyörangaistukseen.

Anders Isotalo, joka oli aiemmin tuomittu varkaudesta, määrättiin:
sakkoihin juopumuksesta käräjäpaikalla, veitsen luvattomasta kantamisesta, aseella uhkaamisesta sekä useista vakavista pahoinpitelyistä, lisäksi ruumiinrangaistukseen ja moninkertaisiin korvauksiin murroista ja varkauksista, kunnian menetykseen asiakirjaväärennöksestä sekä kahden vuoden pakkotyöhön tuhopolton yllyttämisestä.

Lisäksi Anders Isotalo tuomittiin tahallisesta taposta ja määrättiin menettämään henkensä päänkatkaisulla, ja kaikki muut häneen kohdistetut rangaistukset sisällytettiin kuolemantuomioon.

Muut rangaistukset

Anders Rannanjärvi, jota ei aiemmin ollut tuomittu vastaavanlaisista rikoksista, määrättiin:
sakkoon ensikertaisesta juopumuksesta käräjäpaikalla; ensikertaisesta murrosta ruumiinrangaistukseen, nimittäin yhdeksään pariin raippoja murrosta sekä lisäksi sakkoon varastetun omaisuuden arvon kolminkertaisena; asiakirjaväärennöksestä kunnian menetykseen ja sakkoon; sekä ensikertaisesta laiduntavien eläinten varkaudesta, jonka arvo oli yhteensä 240 markkaa, kaksinkertaiseen ruumiinrangaistukseen lisättynä kahdeksalla parilla raippoja. Koska ankarinta ruumiinrangaistusta ei saanut ylittää, määrättiin hänet kärsimään yhteensä 40 paria raippoja, kolme iskua paria kohti, sen jälkeen kun hän oli ensin seissyt kaksi tuntia kaularaudassa häpeäpaalussa.

Nils Pollari, jota ei aiemmin ollut rikoksista tuomittu, määrättiin:
ensikertaisesta murrosta ja varkaudesta, jossa anastetun omaisuuden arvo oli 57 markkaa 50 penniä, ruumiinrangaistukseen, nimittäin yhdeksään pariin raippoja murrosta sekä lisäksi kolminkertaiseen korvaukseen varkaudesta. Maksukyvyttömyyden sattuessa rangaistus muunnettiin yhteensä 19 pariksi raippoja, kolme iskua paria kohti.

Johan Karnatti, joka oli aiemmin tuomittu varkaudesta kymmenen kertaa, joista kerran laiduntavan karjan varkaudesta, määrättiin:
kolmannesta varkaudesta, johon sisältyi toinen kerta laiduntavan hevosen anastusta, kaksinkertaiseen ruumiinrangaistukseen varkauden arvon perusteella (300 markkaa), lisättynä kuudellatoista parilla raippoja. Koska ankarinta ruumiinrangaistusta ei saanut ylittää, määrättiin hänet kärsimään 40 paria raippoja, kolme iskua paria kohti, sen jälkeen kun hän oli seissyt kaksi tuntia kaularaudassa häpeäpaalussa. Lisäksi hänet määrättiin elinkautiseksi yleiseen työhön linnoituksessa, ja rangaistus oli toistaiseksi suoritettava Kuopion pakkotyölaitoksessa.

Vahingonkorvaukset

Hovioikeus määräsi seuraavat vahingonkorvaukset:

Gabriel Sivula velvoitettiin maksamaan:
tohtori Kristian Fredrik Forsiusille Matts Tiltamäen hoidosta 58 markkaa 24 penniä, josta valtio maksaa ennakkoon osan ja perii sen takaisin Tiulalta tai Tiltamäen jäämistöstä; Matts Tiltamäelle 30 markkaa kivusta, särystä, elinkeinon menetyksestä ja oikeudenkäyntikuluista; sekä Gustaf Bergmanille ja Gustaf Wackurille kummallekin 30 markkaa oikeudenkäyntikuluista.

Gabriel Sivula ja Johan Isotalo, yhteisvastuullisesti, velvoitettiin maksamaan:
tohtori Forsiusille Johan Myllymäen elinaikaisesta hoidosta ja hänen ruumiinavauksestaan 120 markkaa 84 penniä, josta valtio maksaa ennakkoon osan ja perii summan syytetyiltä tai Myllymäen jäämistöstä.

Matts Uusihauta velvoitettiin maksamaan tohtori Forsiusille 71 markkaa 76 penniä saamastaan hoidosta, josta valtio maksaa ennakkoon osan ja perii summan takaisin Uusihautalta.

Johan Huhtala ja Erik Isomäki, yhteisvastuullisesti, velvoitettiin maksamaan Gustaf Niemelle 124 markkaa 40 penniä tuhotusta omaisuudesta sekä 30 markkaa oikeudenkäyntikuluista.

Johan Huhtala velvoitettiin lisäksi maksamaan Wilhelmina Näsille 90 markkaa kivusta, särystä, elinkeinon menetyksestä ja oikeudenkäyntikuluista.

Anders Isotalo ja Anders Rannanjärvi, yhteisvastuullisesti, velvoitettiin maksamaan:
Johan Flinkille 384 markkaa anastetusta viljasta sekä 80 markkaa oikeudenkäyntikuluista; Johan Stenforsille 792 markkaa 53 penniä viljasta sekä 80 markkaa oikeudenkäyntkuluista; sekä kauppahuone Petter Wendelinille 817 markkaa ruisjauhoista sekä 20 markkaa oikeudenkäyntikuluista.

Anders Isotalo määrättiin lisäksi yksin:
palauttamaan yleiselle suomalaiselle palovakuutusyhtiölle kauppias Gustaf Törnille maksettu 4 507 markan 10 pennin korvaus; sekä korvaamaan valtiolle 57 markkaa 20 penniä Matts Sönkkän ruumiinavauksesta.

Anders Rannanjärvi määrättiin maksamaan Jakob Åhomäelle 80 markkaa varastetusta siasta sekä 50 markkaa oikeudenkäyntikuluista.

Anders Rannanjärvi ja Johan Karnatti, yhteisvastuullisesti, määrättiin maksamaan Johan Unkurille 160 markkaa varastetun hevosen arvosta sekä 50 markkaa oikeudenkäyntikuluista.

Nils Tollari määrättiin maksamaan Johan Åhomäelle 20 markkaa 50 penniä palauttamatta jääneestä omaisuudesta sekä 30 markkaa oikeudenkäyntikuluista.

Lopulliset määräykset

Mikäli Anders Rannanjärvi ei kykenisi maksamaan hänelle määrättyjä korvauksia, hänet määrättiin enintään kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön Turun rangaistuslaitoksessa korvausten suorittamiseksi. Anders Isotalolle ja Johan Karnattille ei voitu määrätä vastaavaa työvelvollisuutta, koska Isotalo oli tuomittu kuolemaan ja Karnatti elinkautiseen pakkotyöhön.

Johan Myllymäen hautaamista koskeva asia todettiin jo ratkaistuksi eikä vaatinut lisätoimenpiteitä.