Artikkelin kategoriat: Arkisto Uutiset
Tuleeko onnellisuutta tavoitella?
Julkaistu: 2.10.2020
Välitön vastaus on ”tietenkin”, sillä onnellisena on paljon mukavampi elää kuin onnettomana. Elokuvien katsojina nautimme siitä, että ne päättyvät onnelliseen loppuun. Näin myös saduissa tapahtuu, sillä niissä päähenkilöt elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Ajatukset ikuisesta onnellisuuden tilasta ovat aina kiehtoneet ihmisiä, koska ihmiselämä on usein ollut ankaraa.
Kun tuota otsikon kysymystä alkaa pohtia, asia ei olekaan ihan niin yksinkertainen. Onnellisuus on ilman muuta hyvä asia, mutta entä jos onnellisuus pakenee, kun sitä etsitään? Kun tätä alat miettiä, olet samaa mieltä monen filosofin kanssa. Tuleeko onnen tavoitteluun helposti mukaan liiallista itsekeskeisyyttä ja pakonomaisuutta? Tunnemme ihmisiä, jotka tavoittelevat mielihyvää muiden ihmisten kustannuksella. Siitä ei hyvää seuraa.
Onnellisuuteen voidaan suhtautua esimerkiksi näillä neljällä tavalla:
- Puhe onnesta kertoo ihmisenä olemisen tragediasta. Ihminen tavoittelee onnea tietämättä mitä se on ja mistä se tulee. Mitä enemmän onnea tavoittelee, sitä varmemmin se pakenee.
- Se voidaan ymmärtää asiana, joka on kuin taivaasta tippuvaa mannaa ilman, että siihen voi vaikuttaa. Joillekin mannaa sataa paljon, toisille vain vähän tai ei ollenkaan. Onnellisuuteen emme itse pysty vaikuttamaan.
- Onnen löytää parhaiten silloin, kun unohtaa koko asian ja elää täydesti arkista, tavallista elämää. Onni on lopulta siellä, missä sitä vähiten odottaa, kuten lapsen hymyssä, auringonlaskussa, läheisyydessä; onni voi yllättää missä vain.
- Onnellisuudessa on aina kyse yhteisestä asiasta. Kuka voi täysin siemauksin nauttia onnesta, kun näkee ympärillä kärsiviä ihmisiä? Ehkä joku voi, mutta onneksi on olemassa myös aitoa halua jakaa ja edistää yhteistä onnea. Meissä on sellaista luontaista empatiaa ja hyväntahtoisuutta, joka suuresti helpottaa yhteiselämää.
Kautta aikojen on ajateltu, että hyvään elämään kuuluu ikiaikaisia hyveitä, kuten oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta, kiitollisuutta, nöyryyttä, lempeyttä ja rakkautta. Näitä ja muita arvokkaita hyveitä noudattamalla voimme arvostaa itseämme ja kokea, että olemme tehneet velvollisuutemme ihmisinä.
Onnellisuutta on viime vuosina paljon tutkittu ja tulokset vahvistavat sen, minkä jokainen järkevä ihminen tajuaa: onnellisuudessa on kyse siitä, että pidämme huolta itsestämme ja toinen toisistamme. Olemme myös omalta pieneltä osaltamme vastuussa siitä, että kaikki pääsevät osallisiksi hyvinvointivaltiomme hienoista mahdollisuuksista ja palveluista. Tavallisen suomalaisen ja tietenkin myös vaasalaisen motoksi sopii Äiti Teresan ajatus: ”emme voi tehdä suuria asioita, mutta voimme tehdä pieniä asioita suurella sydämellä”. Siinä on yhteisen onnellisuuden perusta.
Markku Ojanen