Kasarmi 11:n historiaa

Vaasan tarkk’ampujapataljoona

Kesällä 1878 Suomen senaatin hyväksymän uuden asevelvollisuuslain perusteella perustettiin suomalainen kansallinen 5000 miehen armeija, jonka muodostaisi kahdeksan tarkk’ampujapataljoonaa sijoitettuna läänien pääkaupunkeihin.
Vaasaan sijoitettavan kolmannen tarkk’ampujapataljoonan kasarmialueen mittaaminen ja paaluttaminen aloitettiin Vaasassa 27.9.1879. Miehistökasarmiksi Vaasan tarkk’ampujapataljoonan ensimmäiselle komppanialle rakennettu rakennus numero 11 rakennettiin vuosina 1879-1881. Komppaniakasarmit oli mitoitettu sadalle miehelle siten, että 8:ssa tuvassa oli majoituspaikat 13 miehelle.

Vaasan rannikkopatteristo

Koko toisen maailmansodan aikana Vaasan kasarmialuetta käytettiin kenttätykistön aliupseerien ja miehistön koulutuksessa. Talvisodan aikana Vaasa joutui venäläisten pommikoneiden hyökkäyksen kohteeksi kuusi kertaa.
Rannikkopatteristo, joka vuonna 1952 oli sijoitettu Suomenlinnaan nimellä Vaasan rannikkopatteristo, siirrettiin Vaasaan vuonna 1964. Patteristo käsitti esikuntapatterin ja neljä muuta patteria, joista yksi toimi aliupseerikouluna.
Vaasan rannikkopatteristo lakkautettiin 1998.

Kasarmialue suojelukohteena

Tarkk’ampujapataljoonien kasarmit rakennettiin yleensä kaupunkien kaavoitettujen alueiden ulkopuolelle. Ajan mukaan kaupungit ovat kasvaneet ja 1950-luvulla todettiin monien kasarmialueiden olevan kaupunkien laajenemisen tiellä, mikä johti siihen, että osia kasarmialueista ovat saaneet väistyä muun rakennuskannan tieltä. Myös monissa jäljellä olevissa rakennuksissa on tehty muutoksia, jotka enemmän tai vähemmän muuttavat rakennusten tai alueiden alkuperäistä luonnetta.

Verrattuna useimpien tarkk’ampujapataljoonien uudelleenrakentamiseen, Vaasan kasarmialuetta voidaan pitää positiivisena poikkeuksena. Tänä päivänä Vaasan kasarmialue siisteine rakennuksineen, täysikasvuisten puiden ja istutusten ympäröimänä, näyttää suurin piirtein sellaiselta kuin August Boman (1826-1883) sen suunnitteli vuonna 1879.

Rakennuksessa on harmaakiviperusta, runko on veistetyistä hirsistä, julkisivussa on vaakalaudoitus ja klassisia pilasteriaiheita ja poikkipäätyjä. Rakennuksen lämmitys hoidettiin alunperin 29 tulisijalla. Vuonna 1968 rakennus liitettiin kaukolämpöverkkoon.

Kasarmin 11:n historiaan käytetty lähteenä Pohjanmaan museon raporttia
Katarina Andersson: Vaasan kasarmialue – Rakennushistoriallinen selvitys.
Ykkös Offset, 2006. ISBN: 952-5057-24-0, ISSN: 0785-3491